Wrath of God
FI
4/2022 jossain päin Pohjois-Savon metsiä, Suomi / Studio Golgotha
Sain luettavakseni Habakukin kirjan. Kaikkien viimeaikaisten tapahtumien valossa, tai pimeydessä, kirja avautui tavalla joka ei olisi koskaan ollut sama. Lukemani jälkeinen tunnetila oli purettava; ja kuin palkintona siitä, että etsin helpotusta rukoushetkestä Herran kanssa musiikin keinoin (jonkin muun sijasta), löysin aivan uuden tavan soittaa, aivan ihmeellisesti uusilla äänitehosteilla jotka vanhoista koskettimistani ihmeen kaupalla avautui. En ole tähän päivään mennessä löytänyt sitä soundia uudestaan, tai saanut yhtä mielenkiintoista soittotyyliä. Muisti kasiraidassa oli myös täysi, ja pieni sanelukone oli ainut vaihtoehto - onneksi se siis oli!
Siis
uudesta nauhoituksesta lienee mahdoton haaveilla, ja toisaalta, ehkä
turhakin. Kaiken ei pidä olla harjoiteltua ja tuotettua; tunne täytyy
olla pääasiassa.
Paitsi tietysti jos haluaa tehdä high-fita.
Mutta olen kuunnellut underground-musiikkia koko elämäni, joten tavallaan tämä kappale on osa sarjaa jolla esitän vastalauseeni maailman nykyajan ihmisiä nujertavaa "Anteeksi-Kun-Olen-minä" -henkeä kohtaan.
Se myös on läheistä sukua demonille nimeltä "En-Voi-Julkaista-Sitä-Jos-Se-Ei-Ole-Täydellinen-Tavalla-Jolla-Oletan-Että-Sen-Pitäisi-Olla-Kelvatakseen-Vaikka-Itse-Pidän-Siitä-Juuri-Tällaisena".
Ehkä se voisi olla parempi, ehkä se tulee olemaan, mutta tyrmäys "en
voi" on usein yksi Saatanan hedelmistä, jotka tulisi siivota elämästään.
Kristittyjen
parissa on paljon puhetta minän/egon ristiinnaulitsemisesta, mutta
nykyajan sota on ennemminkin tähdätty sitä minuuden osuutta kohtaan,
joka on Luojan luoma, ja tarkoitus onkin kierouttaa ihmisestä mitä
milloinkin maailma haluaa ihmisten tai ihmisryhmien (käytettäviäpelinappuloita) olevan. Eli, täysin päinvastainen asia.
Kappale on ladattavissa Soundcloudissa sekä Mikseri.netissä.
EN
4/2022 somewhere at Northern Savonia forests, Finland / Studio Golgotha
I was directed to read the book of Habakuk. In the light, or perhaps darkness, of the recent events the book opened up in a way never otherwise possible. The emotional impact I had afterwars had to be spread out, and it felt like a reward was given to me, since I was trying to find relief in a moment of prayer with God through music (instead of something else); I found a totally new way to play with some new sounds that miraculously opened from my old synths. To this day I haven't been able to find that sound again or been able to recreate the manner I handled the instrument. The memorybank in the 8-track was also full and the small speech-recorder at that time was the only choice - it was a fortune it was at hand!
So dreaming about re-recording it would probably be impossible and besides, maybe pointless just as well. Not everything has be carefully planned and produced; the emotional heart must be the main thing.
Unless of course if you want hi-fi.
But I've been listening to underground-music for my entire life, so this song is kinda a part of a series of my resistance to that compelling wordly spirit of "Sorry-About-Being-myself" that crumbles people of this day and age.
It also is a close relative to the demon of "I-Can't-Publish-It-If-It's-Not-Perfect-In-A-Way-I-Suspect-It-Should-Be-Even-Though-I-myself-Like-it-As-It-Is". Maybe it could be better, and maybe it will be, but the obstacle of "can't" is often a fruit of Satan and should be erased of ones life.
There is a lot of talking amongst the christians about crucifying the me/I/Ego, but the war of today is often targeted against that part of me that has been created by God, and the aim is to twist that into whatever the world today wants people (usable pawns) to be. So, that is totally an opposite thing.
Song is downloadable at Soundcloud, and at Mikseri.net.