Synnin sumussa - missä?
Mietinpä tässä kerran, miten kääntäisin vanhan suomalaisen sanonnan "synnin sumussa". Vaikka oikea käännös olisikin "in the mist of sin", sen käyttötarkoitus ei tulisi silloin lainkaan ilmi, vaan oikeammin se olisi "in the mist/fog of misery". Tämä pohdinta taas sai meillä Samulin kanssa aikaan keskustelun, joka innoitti, että tästähän täytyy tehdä kirjoitus.
Kumpikin sukuni on tehnyt huomattavaa työtä suomenkielen varjelua, käyttöä ja säilyvyyttä ajatellen. Isoisäni on nuorena miehenalkuna kierrellyt seudun tuvat oikein asioikseen kirjaten ylös kaikkia vanhoja sananparsia, ja toinen puoli suvusta käyttää niitä arkikielessään ihan normaalisti. Sain myös onneksi viettää aikaa lähes jo satavuotiaiden vanhusteni kanssa, oppien heiltä puhekielen, jota on omasta mielestäni järjestelmällisesti sekä yksinkertaistettu, köyhdytetty että rumennettu ainakin sieltä 1990-luvulta lähtien (ihan opetushallituksen taholta). Sitten on tietysti mielipidekysymyksiä kai, että miten pikku-s kirjoitetaan, tai käytetäänkö "tt" vai "d" -kieltä. Älkää tulko kysymään minulta mikä on konjunktio tai subjektiivi; ei kiinnosta. Ne on niitä toisia suvusta jotka osaa ne hommat. Olen vain vahvassa käsityksessä siitä, mitä sen pitäisi olla, oletuksessa miten sitä käytettäisiin mahdollisimman tehokkaasti, ja arvostan sitä kun joku saa sen kuulostamaan vieläpä sulavalta saati kauniilta.
Kääntämisessä taas on pakostikin kinnitettävä suurta huomiota asiasisältöön, ja se pistää monesti miettimään uusia näkökulmia asioille.
Niinkin hassun tuntuisissa asioissa, kuin Isä Meidän -rukous, joka on (toivottavasti) kaikille opetettu (et voi tietää vaikka joskus haluaisitkin keskellä katastrofia sen sisältöä pohdiskella, vaikket muutoin olisikaan "ollut uskonnollinen") ties kuinka nuorena. Se on käännetty suomeksi, sitä hoetaan suomeksi, mutta kuinka moni puhuu sen läpi litaniana ymmärtämättä sen sisältöä?
Omistin aikanaan pienen kirjan, "Isä meidän -rukouksen tutkiskelu ja selitys". Se oli jostain 1800-1900 -lukujen taitteesta, sellaisilla hassuilla aakkosilla vielä "lisäten sen helppolukuisuutta", pakottaen siis keskittymään, kertaamaan ja - ajattelemaan. En päässyt kirjan loppuun asti, enkä tiedä missä kirja on nykyisellään, mutta tapaus todella pisti ajattelemaan. Asiaa käytiin myös läpi, muistaakseni Tampereen ev.lut. kirkon jollain kurssilla.. Alfa? Jeesuksen jalanjäljissä? Joka tapauksessa, yllättävä ajatusprojekti johon kannustan kaikkia.
Noniin. Se "synnin sumussa" on selkeästi jollain tavalla "raamatullinen", joka itsessään ei kerro mistään mitään. Mutta kun ymmärretään sanonnan tulevan aikakaudelta, jolloin oli normaalia etsiä lohtua ja apua jokapäiväiseen kurjuuteen Herrasta, voidaan kuvitella, että viittaus on herraapelkääväisestä suusta. Saatanahan voi puhua Jumalasta ja Jumalalle ilman ongelmia, mutta "on luotu pelottomaksi".
Moni nykyihminen voisi kuvitella ilmaisun tarkoittavan sitä unohdustilaa, apaattisuutta tai aivot-narikassa -kiihkoa, joka liittyy synnin teon hetkeen - eikä ollenkaan huono tulkinta! Siltähän sanat kuulostavat!?
Meillä on kuitenkin aina käytetty sitä toisin, ja mitä enemmän tutustun Herran logiikkaan, sitä enemmän ymmärrän sanontaa ja sen traagisuutta.
Kun on oltu vaikka tekemässä muuttoa... Muutot on, ainakin meillä, olleet usein sellaisia maailmanloppuun verrattavia voimainkoitoksia, joihin on liittynyt sekä murhetta, itkua, epätoivottuja ja yllättäviä muutoksia, ja henkisen rasitteen lisäksi on pitänyt vielä saada itsestään suorittajarobotin tekemään muuttoon liittyviä käytännön järjestelyjä. Pitää myös jatkaa arkea samalla kun muuttaa kaikkea arjestaan, poistopäätöksiä suurelle osalle (jostain pätevistä syistä itselle) kerätystä omaisuudesta, tärkeiden tavaroiden katoaminen, kivut (kantamisesta, paketoinnista, nukkumisjärjestelyn muutoksista), aliravitsemus ja tolkuton väsymys. Sitten pitää vielä olla osa sosiaalista maailmaa, osa yhteiskuntaa, kunnon kansalainen, eikä saa myöhästyä arkipuuhasta, vaikka se tuntuisi kuinka joutavalta toiminnalta verrattuna kodin tulipalokiireeseen. Eikä tukka saa olla litassa, vaatteet ryppyisiä tai samoja kuin eilen.... Kun joskus on niin että hyvä että tietää missä hammasharja on, ja sitten oletetaan että muuttoa edeltävänä iltana olisi mitään asiaa käyttää pyykkikonetta (jonka pitäisi jo olla kuiva ja turvallisesti nipussa) tai ripustaa pyykkiä kuivumaan (kantamisen tielle, pölyjen keskelle), sellaisen puuhan ajanviennistä puhumattakaan.
Arki on laitettava hyllylle silloin kun tekee muuttopäätöksen - siitä alkaa retkielämä, tai muuten kaikesta tulee todella vaikeaa.
Muuttamiseen joitakin aivopähkinöitä ja -eväitä muuten on vanhassa artikkelissa Muutoista - muutoksista.
Muutoissa on usein tullutkin sitten tämä "synnin sumu" -termi ilmi ja ollut usein käytössä. Eli, kun sitä vain menee sitten kuin ravurin silmälaput päässä, viimeisillä voimillaan ja aikalailla puolikuntoisena. Sitten sitä saattaa herätä vasta vuoden, parin päästä, "aha, tänne siis on päädytty" -tunteeseen, ja on vähän kuin puulla päähän lyöty.
Niin.. Miten se oikeasti yhdistyy siihen syntiin? Onko silloin vaarassa tehdä enemmän syntiä, kun mieli on maassa, voimavarat vähissä, pinna kireällä ja ajatuskapasiteetti kovilla. No, taatusti on.
Mutta. Ja tämä ei ole kenellekään hauskaa kuultavaa, ikinä. Monesti ilmeisesti, ikäänkuin todellisuuden lakina, nämä tilanteet saattaa johtua synnissä elämisestä. Joku on elänyt syntistä elämää, eli ollut piittaamaton tekojensa seurauksesta; paennut vastuuta; kieroillut jälkipyykistä, ja joku maksaa siitä. Se ei välttämättä ole sama ihminen, eikä välttämättä siinä tilassa tai pulassa olla yksin, yksilönä.
Esimerkiksi skenaario, jossa paskaa tulee niskaan (joka lienee verrattavissa Amerikan ilmaisuun "when shit hits the fan" eli paska osuu tuulettimeen...), syynä saattaa olla pitkään hyväksytty korruptio auktoriteettisilta yksilöiltä; yhteiskunnallinen moraalinen rappiotila; hiljaa tabun aseman saaneet, hyväksytyt "pikku-paheet" ja "valkoiset valheet"; pahansuopien yksilöinen toiminnan rajoittamattomuus ja niinsanottu sinisilmäisyys niiltä, joiden oma moraalikompassi kestää päivänvalon.
Sen on pakko kaatua jollain tavoin. Isoa romahdusta usein edeltää monta pientä romahdusta. Jos puhutaan yhteiskunnan romahduksesta, monenko pienen yksilön elämä romuttuu ja missä aikavälissä?
Ehkä sitä on itse sietänyt elämässään jotain toimettomuutta jonkin tärkeän asian suhteen liian kauan; ehkä on jotain muuta - ja syy voi olla vaikka kuinka tilannetajuisesti katsoen kuinka sympaattisilla syillä perusteltavissa - se on yksilön ja Jeesuksen välinen asia, mutta ei muuta sitä, että jossain vaiheessa tulee tapahtumaan muutoksia asiassa kuin asiassa - vuoretkin sortuvat joskus. Ja se, miten selviämme muutoksesta.... Voi sujua, synnin sumussa.
Nyt tuntuu että elämme paraikaa kansainvälisessä synnin sumussa, ja Luoja meitä auttakoon... Sekä selviytymään Hänen ihmeidensä avulla, että rakentamaan viisaammin, jos saamme siihen mahdollisuuden. Hän on nimittäin kertonut, että Hän on hyvin, hyvin vihainen, ja jopa minäkin tiedän jokusen todella hyvän syyn siihen. Korruptio eli saastaisuus on liian pitkällä, ja liian moni joutuu nyt kulkemaan synnin sumussa, vaikka olisi kuinka itse siihen suoranaisesti tietääkseen syytön.
Sitäkään ei tiestysti päästä karkuun, että kaikissa meissä on jotain vikaa, ja joka päivä meidän itsekunkin sietää toivoa parantuvansa edes vähän, tai vaikka paljon, jos pystymme sellaisen vastaanottamaan. Herra tietää mitä kukakin kestää - toivokaamme kärsivällisyyttä: Herralta meille, toisiltamme toisillemme, ja itseltämme ympäröivää kohtaan. Ei sietääksemme pahaa, vaan työstääkseemme [kärsivällisesti] alati kirkastuvaa eli paljastuvaa hyvää.
Viime muutoissamme opimme, että omat voimamme eivät riittäneet kovinkaan pitkälle. Isä kuitenkaan ei jättänyt meitä pulaan, vaan oli mukanamme sekä muuttopakkauksessa, kulki yöllä valona tiellämme ja oli ymmärryksenämme päivällä. Piti pystyssä ja kirjaimellisesti nosti kesken kaatumisen. Jos esimerkiksi jotain muutoksia tai itse muuttamisen olisi tehnyt aikaisemmin, olisiko synnin sumu ollut vähemmän tiheää? Toisaalta armoon ja tilannetajuun viitaten; jäämiseen oli syynsä, muutosten järjestykseen oli syynsä, kaikkeen tapahtumien kulkuun on syynsä, ja "jälkiviisaus on paras viisaus"... Paitsi kuten toisaalta, Viis: 6-12-20 kehoittaa:
Tämä oli itselleni niin mielenkiintoinen ajatus, että halusin jakaa sen tänne. Mitä ajatuksia itsellesi heräsi? Lähetä sähköpostia; asiallisia (tai aiheeseen liittyviä) kommentteja voin julkaista artikkelin perään.
Tärkein leipä mitä ikinä voin kenellekään jakaa (terveisin entinen ruokajonon käyttäjä sekä työhön osallistuja), on lauseke:
Herran voimalla!