Some - mielipahan alku ja juuri?

Some - henkisen pahoinvoinnin alku ja juuri?

Rohkenen väittää muuta ja pureutua muutamiin muihin tekijöihin, joista some-väsymys -kohu melkein puhuu.

Ongelma väitetysti: "somen tai älylaitteen käyttö (joka virheellisesti käsitetään samana asiana) aiheuttaa eristäytymistä, masennusta ja huonoa itsetuntoa."

Olen kuullut legendoja ihmisistä, joilla on terve itsetunto. Olenpa jopa todistanut sellaisten olemassaoloa, luonnossakin! Itseasiassa, aika usein. Vaikka näillä ihmisillä on omat hetkensä epäilyksineen, uupumisineen ja pelkoineen, he eivät pääsääntöisesti anna tuntemattomien ihmisten ilmaan heitettyjen kommenttien kaataa omaa olemassaoloaan. He usein tiedostavat olevansa kilpailukykyisiä parittelumarkkinoilla, kilpailukykyisiä työmarkkinoilla, ja tietävät tekevänsä voitavansa inhimillisissä rajoissa sekä yhteisönsä että läheistensä eteen. Nämä ihmiset myös usein saavat töitä, pääsevät pariutumaan ja kokevat elämänsä sen verran varteenotettavan turvalliseksi että lisääntyvät.
Nämä ihmiset ovat siksi, kateellisille ja heikkoitsetuntoisille, ahneille ihmisille ongelma.
Tähän "lääkkeeksi" on kehitetty vääristelty ilmastonmuutospropaganda, syntyvyyden kontrollointi, ja järjestelmällinen väestön a) tyhmennys b) uusavuttomuuden lisääntyminen c) masennuksen provosointi d) moraaliarvojen nakertaminen sekä henkilökohtaisella tasolla että yhteisön järjestelmässä e) myrkyttäminen niin sisäisesti kuin ulkoisesti f) koukuttaminen epäedullisiin toimintoihin, tapoihin tai tuotteisiin.

Narsismi terminä on Tampereen mielenterveyspalveluissa (jotka Suomen tasolla ovat edelläkävijöitä monessa suhteessa) hävitetty. Nykyään puhutaan "narsistisista piirteistä". ICD-tautiluokitus -järjestelmä päivittyy jatkuvasti, eikä kiinteitä, lukittavia määritelmiä voi ollakaan; tieteenala ylipäätään on vielä niin nuori (ja on vielä tuhannenkin vuoden päästä) ja psyyke niin vaikesti kartoitettavissa tai tulkittavissa kiinteäksi konemaiseksi biomössöksi. Me sairastamme ihmisten tauteja - emme koneiden.
Minusta on surullista, kuinka meiltä löytyy enemmän ymmärrystä ja empatiaa nähdessämme, että kissa painaa päänsä lattiaa vasten - voimme olettaa, että sillä ei ole kaikki hyvin. Sillä saattaa olla migreeni, aivokasvain, jokin muu oikea ongelma.
Mutta jos ihminen nuokkuu, nyyhkii, on "täysin voimaton, uupunut ja lamaantunut", syy on siinä ettei sillä ole tahdonvoimaa ottaa itseään niskasta kiinni? Kannustus on hyvä ja ihana asia, kirittäminen myös, mutta jossain vaiheessa realismin täytyisi kertoa kelle tahansa, että jotain on oikeasti vialla.
Yksi mahdollinen syy tällaisiin tiloihin on GMO-ruoka. Toinen hyvin varteenotettava syy on säteily.
Joka kerta kun avaan suuni näistä Facessa, joku neropatti tulee vikisemään siitä kuinka aurinkokin säteilee. Nämä ihmiset usein pitävät myös hiilidioksidia ongelmana...

Sanon heti tässä, että ilman hiilidioksidia kaikki elämä maapallolla kuolee. Hiilidioksidin nostaminen planeetan yhdeksi suurimmista möröistä on tekosyy; harhautus, ilmastonmuutosprovokaattorien omasta lehmästä ojassa, joka on: roskaus ja saastutus. Joskus jopa aivan tahallinen. Ja aurinko on todellakin vaarallinen - ei kovin kauaa sitten, kun puhuttiin alituiseen ihosyövästä joka vaivaa erityisesti paljon rusketusta ottavia - aurinkolasien UV-suojauksista - keskipäivän vaarallisesta helteestä niin Suomi-kesässä kuin hangillakin. Kuka väittää että aurinko olisi vaaraton?

Tutkimustuloksia säteilyhaitoista eri lähteistä löytyy hyvin, hyvin paljon, ja pitkältä aikaväliltä.
Sanon myös, että olen niin kurkkuani myöten täynnä linkkauksia ja todisteluja, että jätän ne tästä postauksesta tyystin pois. Tehtäväni on kertoa hakusanoja ja tuoda julki mahdollisuuksia; jokaisen täytyy tehdä oma etsintänsä omalla tavallaan omia hermojaan miellyttävällä tavalla omalla ajallaan - mun todistelut ei merkkaa siinä mitään, jos ei halua uskoa - mutta tietoa on, netti ja kirjat pullollaan. Eräitä hakusuorituksia voisi tehdä vaikka NIHin sivuille, tai ihmetellä miksi Luxenburgin sallimat säteilyarvot ovat 200 000 kertaa pienemmät kuin Suomessa. Myös on hyvä ottaa selvää, mikä tämä yksityinen lahjoitus(tai lahjonta)varoin ylläpidetty järjestö on, johon suosituksemme perustuvat. Sekin on hyvä kysymys, miksi Ericssonin Ruotsissa on ICD-koodistossa "sähköyliherkkyys", mutta Nokian Suomessa ei? Voisiko olla jotain tekemistä sen kanssa, että E. joutui oikeussotkuun jo 90-luvulla, uuden mullistavan toimistokommunikaatio-laitteistosarjansa takia: langattomat puhelimet nimittäin kuulema kuumenivat käytössä vapauttaen huuruja näin sairastuttaen työntekijät.

Syitä siis voi olla monia, mutta totuus on totuutta, ja tässäkin tapauksessa se oli, että tekniikka oli kehitetty vastuuttomasti, ihmiset sairastuivat ja tekniikka piti vetää pois käyttäjiltä sekä jatkaa tuotekehitystä.

Jostain syystä käsikädessä sähköherkistymisen kanssa näyttäisi kulkevan myös homealtistuminen ja kemikaaliherkkyys. Nämä taas linkittyvät aivoveriesteiden vuotamiseen, ja samaa pohditaan long-covidin kanssa - joka taitaa valtavirta-propagandistien väittämän sijaan tilastollisesti vaivata enemmän niitä, jotka ovat ottaneet tämän uuden injektiotuotteen, joka sisältää metalleja sekä loisia, näin aikaansaaden VAIDSia sekä jostain kumman syystä sähköherkistymistä.
Sitä nimittäin on itse herkistyneenä joutunut jo katselemaan, uskaltaako käyttää vaatteita missä on edes metallivetoketjua. Ei siksi että tutkimukset, vaan koska oma kokemus kentällä.

Ja sitten muutama sana ruoasta.

GMO-ruoka ja mikrotettu ruoka, ne eivät ole ruokia. Ne voivat tuntua vatsalaukun täytteenä, mutta vaikutukset näkyvät ravitsemusta paremmin "niinä mystisinä sairauksina joihin ei koskaan löydetä selityksiä" (näistä kokemuksista juontunee termi "arvauskeskus"). Pahimmillaan päätellään, että kyseessä täytyy olla mielenterveysongelma, jota ruvetaan kokeillen ärsyttämään kemikaaleilla joita myydään masennuslääkkeiden nimikkein.

Tottahan toki syy voi olla neurologinen - mutta tuskin se myrkyttämällä paranee. Totta, syy voi olla yleisesti elämäntilanteessa jota ei juuri silloin voi muuttaa - ja koetaan että rauhoittaminen on ainut vaihtoehto... Mutta aika monesti silloinkin, terveyttäminen olisi parempi ratkaisu.
Enenevässä määrin kuulee todistuksia siitä, kuinka lasten neurologiset (NEPSY) ongelmat ovat alkaneet asettumaan, kun on vaihdettu luomuruokaan. Joskus, varsinkin aikuisiällä, vaikutuksen odotusta voi joutua odottamaan tovin tai toisenkin käytösmallien ehtineenä juurtua syvään - yhtäkaikki, todisteet puhuvat puolestaan: monet ongelmat johtuvat myrkytyksistä.

Teollistuneen maailman myötä olen lukenut useassa julkaisussa pyöreästi välillä 1890-1950, hätääntyneitä kirjoituksia: "mistä saamme ruokaa kaupunkilaisille"? Nuoriso muutti maalta kaupunkiin muka opiskelemaan ja tuottamaan siten kunniaa ja vaurautta kotikylälle ja suvulle, ja joskus niin kävikin. Joskus myös mentiin suoraan työhön.

Tampereella oli esimerkillinen tapaus, jossa tehtaan yhteyteen oli rakennettu työntekijöille (ja perheille) asunnot, kerrostalot siis, joiden läheisyydessä, tehtaan alueella oli asukkaille oma terveydenhuolto, päiväkotijärjestely ja muistaakseni koulukin oli ainakin lähellä, jos ei ihan siinä. Tämä asumismuoto oli siis monelle varsin kannattava ratkaisu. Asukkaille oli myös varattu omat pienviljelypalstat "ravitsemuksen terveelliseen täydennykseen".

Jos tehtaan silloiset päästöt ovatkin olleet varmasti omiaan sairastuttamaan, silloinen terveydenhuolto aikalaisuutensa tietämättömyyden armoilla - ihan kuten nykyäänkin (toivottavasti kyse on vain tietämättömyydestä), niin ainakin on ollut ravitsemuksen ja käytännön yhteiset käsitteet kunnossa. (Tai, osaksi, ainakin Suomessa. Englannissa syötiin myrkkyleipää hienoissa kaupunkilaisperheissä jo/vielä 1890-luvulla.)
Olen lukenut, kuinka Helsinkiä laajennettaessa oli kova hätä ruoasta; laskettiin ravintoarvoja ja että riittävätkö kalorit työtä tekeville ihmisille. Valmistettiin makkaraa ja vietiin sitä sydämellisyyttä pursuavin empatioin kiireessä raataville kaupunkilaisressuille - ja mahdollisimman rasvaisina jos sellaiseen suinkin oli varaa.

Missä vaiheessa sitten kaupunkilaisista tuli maailman keskus? Missä vaiheessa heistä tuli ainoita kansalaisia, maalaistollojen, ali-ihmisten huhkiessa pelloilla ihan vain koska se on heidän velvollisuutensa hierarkiassa? Perustuuko näkemys kaupunkilaisten itsensä ylimielistymiseen, vai syötetyn propagandan hienovaraiseen mutta jatkuvaan todellisuudenmuokkaukseen...
Siihen sisältyy mm. jatkuva kotimaisuuden kierouttaminen ja mollaus. Jo termit "suomiminen" ja "kotikutoinen", henkivät halveksuntaa omaa maata kohtaan ja anteeksipyytelyä siitä ettei tavara-mikä-hyvänsä ole Ammattilaisten Taikatehtaan mallistoa Yliluonnollisista Materiaaleista.

Aina maalataan kuvaa, kuinka pieni ja mitätön Suomi on, kuinka typerä, juntti ja sivussa. Kaivostoimintaa kuitenkin tännekin havitellaan useista suur-valloista, ja koeporauksia suoritetaan jopa luonnonpuistoalueille! Tehtaita myydään (montako enää on?) ulkomaisille, työ viedään ulkomaisille tehtaille, ja selitykseksi annetaan surullisen usein "koska täällä ei ole osaamista".
Miten niin täällä ei ole osaamista? 

Osaaminen on jotain, joka siirretään sukupolvelta toiselle.
Osaaminen on jotain, jota hankitaan kokemusten kautta.
Osaamista opitaan.

Ja kyllä, meillä on osaamista. Meillä on tekijöitä. Meillä suoritettiin sotakorvaukset, ja työ opeteltiin koska siihen oli tarvetta; rautatiet rakennettiin, koska niille oli tarvetta; käytäntö siivitti tämänkin maan talouden ryhtiliikkeeseen ja valppauteen jota ei joka maassa olekaan. Työmoraali on aina ollut kova, ja tuloskeskeisyys vaativa. Kenties vaativien olosuhteiden jalostama toimintamalli yhtälailla kuin paljonpuhuttu ja ihmetelty kaamosmasennuskin luonnollisena osana ympäristömme todellisuutta.

Kaunis kuppi on hyödytön jos se on huonosti tehty; kotimainen on perinteisesti edustanut laatua (eikä varmasti ainoastaan siksi että naapuri tulisi talikon kanssa huijarin perään).
Joskus osaamisen oppiminen ottaa vuosia, hirveitä erehdyksiä, ja toisista ei vain ole oppimaan jotain asioita vaikka kuinka haluaisi, kun taas toinen voi olla kuin synnynnäinen oppija juuri tiettyyn toimintaan.
Mutta jos kaikista koulutetaan vain (selän rikkovia) varastomiehiä, (ylikoulutettuja) kaupan kassatyöntekijöitä tai (hermoromahdukseen ajettavia) sairaanhoitajia, ollaan metsässä. Maailmassa on niin paljon

a) tapoja parantaa edellämainittujen töiden tekotapoja ja olosuhteita, ja

b) eri asioita joita voi tehdä - ja menestyjät, ne terveen itsetunnon saaneet ihmiset tietävät sen.

Loput ajetaan näille aloille, tai muille, joiden usein on tapana joko nitistää ihmisen luovuus, varastaa aika turhuuksiin, tai tuhota terveys. Mistä kenkä puristaa?

Ainiin ja ne maajussin retaleet. Kehtaavatkin olla olemassa - kehtaavatkin viljellä tai hoitaa maata kuin ihminen jolla on silmät, kokemus ja tietoa. Joka on paikan päällä. Onko ihan oikein, että Brysselistä asti kerrotaan, saako pelto pelto-ojan takia loppua metriä sinne vai tänne? Miksi traktoreita vahditaan satelliitein - luulisi että se viljelijä ihan itse haluaisi hoitaa työnsä mahdollisimman tuotteliaasti ja nopeasti ja kustannustehokkaasti, ihan itse.
Näitä retkuja myös pidetään tukien varassa monin keinotekoisin selittein. Onko oikein!

Ja sitten ihmetellään, kuinka Suomen pelloilta tulee vain jotain typerää normaalikansalaiselle suhteellisen hyödytöntä rapsia (joka ei muuten ole hyvää ravitsemukselle), ja kaupunkilaisuus on ainoa oikea tapa olla ja elää, myös niillä jotka asuvat maalla; TVstä pitää repiä olohuoneenseensa festaritunnelmaa ja ilotulitteita, ja ainut kelpaava ruoka tulee toiselta puolen maapalloa.
Kuinka keinotekoista täytyy tilanteen olla, ja kuinka kestämätöntä, että ruokavarustelumme on näin heppoisella pohjalla. Tai viihteemme, eli elämänsisältömme.

Ja ei, ne päättäjät eivät ole tyhmiä, tietämättömiä, tai untuvikkoja.
Miksi he ovat alistuneet niiaamaan? Pelkkä raha tuskin on motivaattori, enkä jaksa enää sen kummemmin teorisoida, kuin odottaa ja katsoa, mitä paljastuu?

Kovasti puhutaan, että maailmanlaajuinen nälänhätä koittaa, koska Ukrainan maissisadot tai vilja, koska Aasian öljy, koska...
Voisiko joku selittää minulle, miksi edelleen elämme vehnällä ja mahdollisesti kuolemme nälkään, koska ei ole luvassa leipää? Miksi vilja tai ranskanleipä tai viini on elossapysymisen ehto?

Kaupunkilaisuus on ihan luonnollinen kulkusuunta (vaikka Raamatusta olemme käsittäneet että Kain perusti ensimmäinen kaupungin, koska oli aiheuttanut itselleen uusavuttomuuden, josta nykyään kärsimme lähes kaikki), tuohan yhteisöllisyys sekä turvaa että tehokkuutta.. Mutta hyvässä kaupungissa asukkaat myös varmistaisivat selustaansa kasvattamalla itse erinäistä valikoimaa turvallista, tervettä ruokaa (kattoviljelykset, yhteisöviljelykset, kasvatuslaatikot, ikkunanpielet, parvekkeet, viljelypalstat, idätys, villiyrtit - tai edes tietoisuus sellaisista ja kokeilut!).

Palstaviljelyssä kannattaa muuten ottaa huomioon sijainti - ihan todella. Teollisuusalueen jätevesien päällä ei kasvateta tervettä ravintoa!

Kuten kuka tahansa, nautin monesta eksoottisesta ruoasta ja suren etukäteen niistä luopumista ja kiitän Herraa niiden saamiseen edellyttävistä älyttömistä kiemuroista ja kommervenkeistä. Miten monimutkaisia teitä lautasemme nykyvuosina ovatkaan täyttyneet ihan siitä "tylsästä kustannustehokkaasta kotiruoasta" alkaen! Olemme eläneet eräin tavoin uuden maailmanhallinnon tavoilla jo pitkään... Mutta niin hienostuneissa ja pienissä askeleissa, että olemme turtuneet ajatukseen emmekä ole olleet valveilla vahtaamassa, mihin kehitystä ollaan viemässä ja miksi.

Luoja on hyvyydessään tehnyt herkkuja ja ravintoa meille joka puolelle maapalloa, mutta oma tehtäväni on herätellä (itseäni sekä ympäristöäni): Onko se sellainen välttämättömyys, jonka puolesta ollaan valmiita kuolemaan (puolustaessa, säilöessä, puutteessa), murhaamaan, tappamaan, varastamaan? Onko se sellainen välttämättömyys, että mieluummin kuolemme nälkään kuin harkitsemme kotimaisen sadon arvostusta ja monipuolistamisen mahdollisuutta? Miten kukaan voi perustella itselleen, että on eettisempää syödä Suomessa soijaa tai mantelia, kuin paikallista lihaa, hernettä, juuresta ja pähkinää! Tietäähän kaikki jo tässä vaiheessa, että soijaa ja mantelia varten kaadetaan sademetsää - planeettamme keuhkoa -; tankkerit laskevat joka ainoalla matkallaan mereen sekä muut jätteensä että öljyä; manteliviljelmiä varten tyhjennetään kokonaisia järviä täten näännyttäen sekä paikalliset ihmiset että eläimet! Herneen ravintosisällöstä sekä vaikutuksesta maaperään sitä vastoin on paljon hyvää tutkimusta, ja pähkinöiden terveellisyydestä ei varmasti ole tiedoton kukaan. Tai monesta muusta maassamme tai lämpövyöhykkeellämme kasvavasta ns. "superfoodista", villiyrtistä tai "rikkaruohosta", joka voisi pelastaa nälältä - jos sitä ei olisi vihassa revitty nivelrikkoja aiheuttavan viljan tieltä, tai pahempaa, jonkin kauniin mutta käyttökelvottoman gmo-kukan tieltä myrkkyjä käyttäen.

Maailmanlaajuisesta kaupankäynnistä on paljon hyötyä ja iloa, mutta totuus on totuutta eikä se saisi jäädä keneltäkään unohduksiin. Jos haluaa syödä soijaa, koska se muuttuu kehossa kasviferomoniksi ja siten ruoka toimii lääkkeenä mm. (naisten) vaihdevuosiin, niin hyvä on sitten syödä soijaa. Ongelma on kuitenkin väärä mainonta; väärät syyt; ja todellisten kehollisten vaikutusten pimittäminen - jolloin ihmiset sairastelevat ymmärtämättä lainkaan syytä, aina pahentaen oloaan ja ollen yhä syvemmällä pimeässä metsässä kartatta.

Ja sitten ollaan pelkäämässä voikukkaa mutta kaikki mitä viivakoodilla saa, on turvallista?

Jos joku on niin sairas, niin uupunut, niin masentunut ettei jaksa, ei pysty suorittamaan, ei kykene oppimaan - se on tragedia (ehkä vain hetkellinen sellainen?) eikä se "vittuilemalla" siitä parane; särkemällä ihminen, rikkomalla lisää. Totuus on kuitenkin totuutta, ja jos joku on ihan paskana - myrkytyksestä, elämäntilanteesta, kasvatuksesta, paskasta mäihästä jne - vain myöntämällä tilanteen vakavuus ja tiedostamalla, mitä muita vaihtoehtoja olisi kuin kuolla, voi alkaa keräämään todellisia työkaluja todellisiin ongelmiin ja saamaan resursseja etenemiseen.

Se onkin sitten oma ongelmansa, että siihen järjestelmälliseen lamaannutukseen on viime vuosikymmenet kuulunut mm itsemurha-siemenen kylvö, eli mahdollisuuksien rajaaminen niin kapeaksi, ettei olisi muita vaihtoehtoja, kuin kuolla - ja tehdä kuolemisvelvollisuudesta niin painostava, ettei koeta että sillä olisi loppuviimein mitään merkitystä; että sen välttelemisellä ei olisi mitään merkitystä, tai että kuolema olisi toimiva ratkaisumalli.

Japanissa tehtiin männävuosina kokeita pikkukaloilla, liittyen mantelitumakkeeseen. Mantelitumake liittyy pelon tuntemiseen, ja muistaakseni suoraan tai vähintään suuresti, stressikortisoleihin. Kokeessa oli allas, jossa pikkukaloja sekä saalistajakala. Aikansa pikkukalat jaksoivat vauhkoontua pedosta; väistellä ja paeta, mutta aikaa myöten mantelitumake ylikuormittui ja pikkukalat muuttuivat apaattisiksi, odottaen kuolemaa. Ne eivät enää paenneet, eivät jaksaneet enää stressata.

Olen kuullut viimeaikoina usein puhuttavan "pelkopornosta". Sanaa käyttävät väsyneet ihmiset jotka suojaavat itseään. Ongelmaksi monesti muodostuu se, että silloin tuomitaan kaikki uusi tieto edellämainituksi, joten monta tärkeää ja aitoa hälytystä jää kuulematta.

Toiset reagoivat varsinkin valtavirtamedian tiheytyneeseen huoliprovokaatioon heittämällä oman elämänsä ohjakset agressiivisimmalle taholle alistuvasti, ja se on pahinta mitä ihminen voi itselleen tehdä; antautua suurimmalle kiusaaja-öykkärille orjaksi jaksamatta enää tarkkailla, mihin häntä ohjaillaan.

Totuus on totuutta, ja vain puhumalla asioista edes oikeilla nimillä - vaikkei tilannetta voisi jostain syystä muuttaa juuri silloin - pysytään tilanteen tasalla.. Eli epä-zombina eli pois elävän-kuolleen tilasta.

Ai niin, ja niistä narsistisista persoonallisuuspiirteistä. Nykytiedon mukaan ei ole olemassa 'narsisteja', eli parantumattomasti pahoja, itsekkäitä, epäinhimillisiä hirviöitä. "Narsistiset tavat" ovat suojelumekanismeja joilla pyritään turvaamaan selustaa, usein taktiikoiden käyttäjät ovat siis hyvin peloissaan - mahdollisesti joistain kokemuspohjaisista, hyvistä ja perustelluista syistä. Narsistiksi haukkuminen ei siis ainakaan auta asiaa. Toinen asia jota ei vieläkään ns. ruohonjuuritasolla kansalaisten parissa ihan tiedosteta, on että ongelma tämä on vasta, jos henkilö on aikuisikään asti joutunut tai päässyt selviytymään yksinomaan tällä selviytymistaktiikalla jossa koetaan olevan haasteiden edessä hyvinkin yksin.

Niinkutsutun narsun voi kyllä herättää tarjoamalla turvalliset olosuhteet mahdollistaen muitakin toimintamalleja, mutta kaikille nk. "narsistien uhreille" myös sananen: Jos ei toinen suostu niin toinen ei voi asialle mitään. Jos toinen ei avaudu tai halua oppia uusia tapoja, ei kukaan muu ihminen voi asialle mitään; vain Jumala voi.

Monta kertaa kuulee saarnamiesten vaahtoavan siitä, ettei puolisoa saa mistään hinnasta ikinä jättää. Jos ei ole kaikkea vielä yritetty, niin kyllä kannustan vakavasti yrittämään, mutta se vaatisi sitä, että kumpikin osapuoli parisuhteesta puhuisi asioista niiden oikeilla nimillä, ja yrittäisi rakentaa luottamusta sen (arki)nakertamisen sijaan.
Usein tämä kuitenkin äärimmäisessä vaikeudessaan vaatii sen, että kumpikin on (kristin)uskossa, tai tulee (kristin)uskoon. Sillä on nimittäin sellaisia vaikutuksia, että ihmisen prioriteetit menevät uusiksi niin, että omat traumat saavat pienemmän arvon kokonaiskuvan laajentuessa käsittämään, tai yrittämään käsittää, Jumalaa, sekä käsitteenä että varsinkin persoonana. Muista uskonnoista poiketen arvomaailma myös on sellainen, joka kannustaa pitämään paitsi perheen niin koko ihmiskunnan puolia, ja Elävä Jumala antaa ihan tilannekohtaisiakin ohjeita ja apua.
Se on ihmeellinen juttu. 

Mutta totuus parantaa. Ja Herralta nimittäin saa myös työkaluja olla vihainen oikeista syistä, ja taistella oikeiden asioiden puolesta.
Autuas se joka uskoo ilman kantapääkokemustakin, mutta koettelu ja kysely on kannustettavaa ja usein äärimmäisen tärkeää - koska huijauksia ja pahaa tahtoa on liikkeellä niin paljon. Kirjoitusten tunteminen paitsi lisää Herran tuntemista, oikeuskäsityksen selkiytymistä, myös huijareiden tunnistusta.

No tällä alustuksella siitä some-masennuksesta. On monia väitteitä, että some aiheuttaa masennusta, tai että ihmisen elämä paranee kun heivaa somen pois elämästään.

Epäilemättä osittain-totuuksia, mutta: masennusta, eli myrkytystä, aiheuttavat älylaitteet itsessään. Niiden ruudut, niiden taajuudet, langaton yhteys. Niiden käyttöliittymät, joiden ei ole tarkoitettukaan olemaan ihmisystävällinen vaan, muovata ihmisistä (tieto)kone-soveltuvampia osana Maailma 2030-hanketta ja transhumanismia. "Aivokipu" ja vanha vitsi insinöörien kyvyttömyydestä suunnitella kuluttajaystävällisiä tuotteita, eli runollisemmin sanottuna, heidän taidonnäytteidensä epäinhimmilyydestä, ei todellakaan ole tuulesta temmattu, pienen yleisön huomioima, tai vitsi. Asia, huomaus, vaatii käyttäjiltä vakavia suhtautumisia ja toimia. Heti.

Some, sikäli, kuin meille se markkinoitiin, ei toimi kuten sen piti. Meille on kerrottu, että Facebookin Etusivulla sinulle näytetään omalla "kaverilistallasi" tai "seuratuissa" olevien käyttäjien päivityksiä joko tuoreus- tai aktiivisuusjärjestyksessä.
Se ei enää pidä paikkaansa.

Jos jokin ohjelmisto Facen sisällä päättelee, että koska olet viimeaikoina katsellut Marttia etkä Saaraa, et ehkä halua koskaan nähdä Saaran juttuja eikä se näytä vaikka Saara olisi julkaissut kymmenen uutta juttua tänään (paitsi jos erikseen menet Saaran sivuille, nykytietoni valossa juttujen pitäisi silloin kyllä näkyä).

Toisaalta oppiva tietokone tai käyttöliittymä oikeasti onkin itselleni monta kertaa osoittanut parantaneensa työkalun arvoa käytössä.

Ehkä esimerkin Saaralla oikeasti on aina juttuja joita en halua nähdä, esim. ehkä Saara on äiti ja siitä huolimatta julkaisee jatkuvasti sopimatonta sisältöä.. Toisaalta, eikö parempi olisi mieluummin joko poistaa Saara kavereista, tai parempi: sanoa Saaralle asiasta jotain. Kysyä, miksi hänellä on tarve kerätä suosionosoituksia näin? Eikö hän ole jo osoittanut olevansa sekä Oikea Nainen synnyttämällä tai sillä että hän on ollut Kelvollinen Parittelukumppani jollekin - ehkä omalle puolisolleen. Tai vain, koska hän on.

Jokin syy kuviin on - ja jos tämä on ystäväsi, eikö silloin teillä pitäisi olla yhteinen sopimus jossa ollaan sekä keskusteluyhteydessä että kiinnostuneita toisen hyvinvoinnista. Miksi Saara loukkaantuisi asiasta? Jos hänellä on tarpeeksi kestävät perustelut kuvan julkaisuun, miksei hän voisi kertoa niitä ystävälleen?

Niin, ja sitten: somen tarkoitushan on olla keskustelufoorumi ystävien tai tuttavien kesken. Ehkä uusien tuttavuuksien ja tulevien ystävien kesken. Jos jatkuvasti ihmistä riivaa huono itsetunto hänen ollessaan somessa, siis suomeksi sanottuna kateus, eikö syy silloin ole ihmisessä itsessään? Terveellä itsetunnolla oleva ei antaisi toisten kauniiden kuvien kaataa omaa maailmaansa, vaan hän iloitsisi siitä että tuttavista tai kavereista on saatu niin kauniita kuvia!

Toisaalta alati kasvava ongelma on kuvat, joissa ei oikeastaan olla kauniita tai menestyneitä, vaan tyrkyllä - niitä ei pidä kadehtia, vaan sääliä.
Näiden outojen kuvien kohdalla ei oikein osaa sanoa, mitä tekisi. Useilla kuitenkin on ongelma, joka lyhyesti ja ytimekkäästi muotoiltuna liittyy tyrkkyyteen, eli tuhmuuteen jota väitetään viattomuudeksi. Ja mikä on kamalampaa: se, ettei kuvan julkaisija (itse) ymmärrä ongelmaa, vai että kaveripiiri on hiljaa, hyväksyy tai kannustaa jatkamaan?
Luulen itse, että sellaisia kuvia ei ylipäätään kannata noteerata.

Aika lailla kenestä tahansa saa niinsanottuja hienoja poseerauksia jos meikkiä on tarpeeksi, valaistus hyvä, vaatteet harkitut ja hyvä kuvaaja sekä kamera (ja juuri se oikea kuva niistä sadoista otetuista), eli myös hänestä.

Olisivatpa kuvat silti sellaisia että niitä kehtaisi näyttää myös lastenlapsille! Sellaiset laatukuvat, myös ilman meikkiä, ovat parasta ruokaa myös rakentuvalle itsetunnolle, joka ei varisisi pois kuin syksyn lehti ensimmäisten huoliryppyjen, stressi-ihon tai suru-silmänalusten ilmestyessä kuvaan (jokaiselle ennemmin tai myöhemmin).

Tämä on asia, josta ei haluta puhua, kun ei haluta erottua joukosta. Nöyristellään selkeän (palkattoman) prostituution ja sen kannustajien/provokaattorien/hyötyjien=parittajien edessä, tehdään kaikkensa kelvatakseen tässä kilpailussa ja pelätään puhumasta ääneen siitä valtavasta vaikutuksesta mitä tällä sietämisellä, hyssyttelyllä ja tähän oman alistus-panostuksensa antamisella on.
Kyseenalaistus on kuitenkin aivan eri asia kuin nuhtelu, ja se on aivan eri asia kuin haukkuminen. Ja pikkuhiljaa tabuksi, kielletyksi puheenaiheeksi, eli tavallaan pyhitetyksi eli kyseenalaistamattomaksi nostetut aiheet ja tilanteet yhteiskunnasta, kulttuurista, ja aikakaudesta riippumatta johtavat siihen että kaikki voivat huonosti.

Eräs ongelmantuottaja on toki vain se, että ihmisillä on eri käsitys siitä, missä raja menee. Jos elää klubikulttuuria, on aivan eri standardit tai käsitykset kuin vaikka raksatyöläisellä - sukupuolesta riippumatta.

Eräs vastakulttuuriratkaisu ongelmaan voisi olla se, että kaikki (miehet sekä naiset) kulkisimme silmäverkoin varustetuissa muodottomissa kaavuissa, mutta itse niinkutsutun vapaan Suomen Tasavallan 1900-2000 vaihteen kulttuurin kasvattina uskon ihan pokkana edelleen puhevapauteen sekä siihen, että kaverin kanssa keskustelemalla asiat ratkaistaan paremmin kuin selän takana uusia leikkisääntöjä keksien, ilman että kukaan ymmärtäisi miksi säännöt todellisuudessa olevat tai, miksi niitä ihminen haluaisi itse noudattaa, tai miksi noudattamatta jättäminen ei olisi ihan oman edun tai tahdonkin mukaista.

Pornon katselu on ongelma. Säädyttömät mielihalut oman parisuhteen ulkopuolelle on ongelma. Itsensä kokeminen huonommaksi verrattuna prostitutioituihin (koska ei osaa olla yhtä kylmän ammattimainen, kaikkeen likaiseen, perverssiin ja kivuliaisiin akteihin alisteinen) on ongelma. Kaiken seksualisoiminen ja aikuisten haluille modifioidut pikkutuhmat viihdykkeet jotka kuitenkin on kohdistettu lapsille, ovat ongelma. Ei some itsessään.

Sosiaalinen media tarkoittaa itsessään sitä, että voidaan jakaa ihmisten kanssa kuvia, tekstejä, havaintoja, mielipiteitä, kokemuksia, unelmia, kannustuksia, murheita, tietoja, viisauksia, tuloksia toisten ihmisyksilöiden kanssa ympäri maailman. Se ei ole ongelma.

Se, jos ihminen on väärällä jalalla liikkeellä, väärillä motiiveilla ja rakentamattomalla identiteetillä etsimässä minuuttaan jostain muualta, toisten elämistä - ne ovat ongelmia.

Kuten niin monet muutkin, olen etsinyt inspiraatiota niin netistä, kirjoista kuin aikakauslehdistäkin. Olen ihastellut, kadehtinut, kuolannut ja värissyt sekä murheesta, omasta riittämättömyydestäni, rahattomuudestani, keskeneräisyydestäni ja innosta ja ratkaisuja pursuavasta virtapiikistä. "Miksei mullakin ole tuota hienoa juttua, tulinhan mäkin ajatelleeksi tollasta ratkasua jo niin monta vuotta sitten.... Täytyykin muistaa ottaa työn alle... Onpa ihana, onpa fiksu, pystyn siihen, ainiin, juuri sillain sinne joo sillain, ..."
Näistä kirjoista ja lehdistä, sekä somekuvista, olen saanut ihan oikeita, positiivisia inspiraatioita ja hyödyllisiä niksejä ja elämänlaatua parantavia ohjeita.

Totuus on kuitenkin totuutta, ja minun oli itse huomattava omassa käytöksessäni omia heikkouksiani. Esimerkiksi se, että super-inspiroivan jutun seuraavan aukeaman "tuoli 599€"-ilmoitusten ei saa antaa lannistaa itseä. Minun tuloillani on täydellisen mahdotonta tai suorastaan absurdia olla katkera tollaisen saamisen mahdottomuudesta - siis näihin inspiraatioitumis-hetkiin täytyy todella mennä sotisovassa ja valmistautuneena.

Jos seurauksena on kerta toisensa jälkeen kuolema joko mustasukkaisuudesta tai kateellisuudesta (eli huonommuudesta), ei homma ole edes tutkimisen väärti - oli kyse netistä, lehdistä, ikkunashoppailusta tai kuvasta vanhassa kirjassa tai luolamaalauksessa. 

Ja näihin "hukkasin somen ja elämä parani" -juttuihin: Ihan takuulla elämä paranee jos heivaa älykännykän pois, ihan sama mitä sillä tekee. Somea voi kuitenkin käyttää tietokoneellakin (ja nettiä voi ja todellakin kannattaa käyttää johtojen varassa), ja samat kilvet kuin someen pitää kuitenkin laittaa joka kerta kun käy kaupungilla tai muussa ympäristössä jossa on mainoksia, jokaisen lehden kanssa, jokaisen kirjan kanssa, joka kerta kun avaa TVn, joka kerta kun pelaa lautapeliä tai keskustelee kenenkään kanssa missään, tai jokaisessa muistossa mistään.

Maailma on kavala, masentava ja uuvuttava paikka, ja meidän pelivuoromme kestää viimeiseen hengenvetoon saakka - sitä ennen täytyy ymmärtää, että on paljon hyväksikäyttäjiä, markkinoijia, manipuloijia ja alistajia. Näitä (ihmis)tyyppejä löytyy kaikkialta, kaikilta aloilta ja joka kolkasta. Ihan mieletöntä olla aikuisikäinen ja olla yllättynyt, että pitää olla varuillaan, koska maailma ei ole valmis eikä turvallinen. Ihan aina on pyrittävä pitämään valot päällä ja antennit ojennuksessa.
Kysele.
Jokaisessa ruoassa, jokaisessa asiassa, on aina jotain josta voimme löytää epäkohtia, eli valitettavaa. Se myös tarkoittaa: jotain, jossa näemme jotain parannettavaa, ja alamme työstämään parannuksia.
Siksi valitusten pelkääminen ei saisi olla niin karteltavaa ja kauhistuttavaa kuin mihin nykypäivänä ihmisiä totutetaan.

Itselleni on valitettu aina. Joskus todella kohtuuttomasti, joskus todella epäasiallisesti, monesti epäasiantuntevasti. Joskus ironisesti, joskus väkivaltaisesti. On uhkailtu, on maaniteltu, on syyllistetty ja uhriuduttu. Se ei ole koskaan kivaa. Se ei ole koskaan helppoa.
Eikä sen pidäkään olla.
Kuitenkin, joskus on tilanteita, että jonkin kiusaamiselta tuntuvan kommentin jälkeen, on kuitenkin jäänyt itämään ajatus - oliko siinä sittenkin perää? Olenko oikeasti niin kamala? Ovatko päätökseni olleet niin huonoja?
Ikävä kyllä, kriittisen monta kertaa olen joutunut uudessa elämässäni toteamaan, että kritiikki oli kohdillaan, enemmän kuin ystävän teko. Nämä, siis osa näistä edellämainituista kommenteista, on ollutkin siis eteenpäin ja parannukseen vieviä tiekylttejä....

Mutteivat toki kaikki. Jotkut on vaan idioottimaisia oksennuksia, joissa olen ilmeisesti ollut sopiva maalitaulu. Sen, mitkä niistä kaikista ovat olleet aiheellisia ja mitkä ei, tietää vain Jumala - ja Hänen kanssaan on jokaisen näitä kysymyksiä puitava.

Somen ja median kanssa täytyy ottaa rohkeasti kysymykseen myös seuraavat asiat:

Faktantarkistajat
on yksityinen palvelu, jonka tarjoajasta, ja sen leiman alla kulkevista toimijoista, löytyy kuraa vaikka millä mitalla - vaikka kenestäpä ei, jos oikein kaivetaan. Asiasisällöltään negatiivinen "Fact Check" -leima on kuitenkin sitä varten, että sillä saataisiin näyttämään jokin tieto kyseenalaisemmalta kuin toinen. Palvelun tarjoajat eivät ole asiantuntijoita, eivät guruja tai tietopankkeja meitä muita enempää, mutta työskentelevät organisaatioille ja tahoille, joilla on isot resurssit/varat/pelit kiinni siitä, että kyseisellä leimalla saadaan ohjattua kansalaisia tiettyihin päätelmiin, suuntiin - edes päivän, kahden ajaksi. Vaikka leima saataisiin todistettua vääräksi ja väännettyä julkaisusta pois, moni on jo ehtinyt tulla sen ohjaamana "omiin johtopäätöksiinsä". Tämä naurettavuus on jopa mennyt siihen, ettei valhe-leiman laittamiseen tarvitse tai viitsitä laittaa edes etäisesti vakuuttavaa väitettä.

Esimerkkinä jakamani video: erään firman oma mainosvideo tulevaisuuden suunnitelmista, jossa vauvoja voitaisiin kasvattaa tehtaassa steriileille vanhemmille. Tähänhän liittyy hyvinkin monta äärimmäisen tärkeää eettistä kysymystä, mm. ihmisen kloonaamisesta, ihonvärin tai sukupuolen valinnasta statuksen vuoksi, aina niihin suuriin kysymyksiin, että kas kummaa kun sterilisoivan maailmanlaajuisen rokotekampanjan myötä tulisi tällaisille tehtaille tarvetta. No, mutta mikä oli Fact Check-virheellistä disinformaatiota -leiman peruste? "Tämä vauvatehdas ei ole vielä todellisuutta". Kukaan ei sanonut niin - tai minä tai video itsessään ei ainakaan sanonut. Firman oma video!

Jokatapauksessa, ongelma: tekoälyalgoritmein suositaan ihmisiä, joilla ei ole näitä "disinformaatio"-leimoja. Eli sen, jolle tulee tällaisia "vaarallisen (kenelle?) tiedon levittäjien"-merkintöjä uudet julkaisut eivät näy feedissä eli Etusivulla, kuten niiden pitäisi näkyä. Siis, vaikkei etusivuaan selaava olisi laittanut toiselle estoja tai muita asetuksia itse. Jotkut puhuvat, että jopa julkaisijan omalla sivulla ei julkaisuja näkyisi, mutta sitä en ole vielä itse todistanut. Ja ei, kyse ei ole vain minun huonoista kirjoituksistani...

Tällaiset asiat ovat niitä asioita, joihin emme ole sitoutuneet kun aikoinaan Facebookiin lähdimme, vai onko? Tällaisilla asioilla muutetaan todellisuutta. Äänestystulokset ovat mielestäni vitsien kärkipäätä ylipäätään (kyllä äiti, jätin ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämättä ja se kaihertaa oikeuskäsitystäni kaikessa oikeudessaan), mutta näemmä AIn tai algoritmien (manipulatiivisten ominaisuuksien) poliittisesta vaikuttamisesta pidetään kovinta metakkaa - ehkä se on helpoin aihe. Alhaisten tunteiden nostattaminen aktiivisuusklikkausten manipuloimiseksi on härskiä ja moraalitonta.

Tekoäly, kuvatunnistus, väärinkäyttö
Ei ole sciense-fictionia eikä historiaa (esim. Neuvostoliitosta tai Natsi-Saksasta) maailma, jossa (kommunistinen) diktatuuri pitää kansaa pelon vallassa alituisella vahtaamisella, määräten sallitut sanat, mielipiteet, kotiintuloajat ja liikkuma-etäisyydet kotoa. Ei, se on nykypäivää. Ja sosiaalinen media on ikävä kyllä globalistien eräitä työkaluja lisätä kontrollia ja tutkia, saamalla meistä tekoälyn prosessoitavaksi aina enemmän tietoa: monipuolisempia kasvokuvia, mielihaluja, tunneilmaisutapoja ("vanhentuneita" asiakirjoja esimerkiksi valtiollisista kuulustelutaktiikoista on ihan mielenkiintoista lukea) ja kaikkea, aina lähtien kysymyksestä "mikä jäätelömaku on suosikkisi" tai "millainen kala olisit". Näitä voidaan ja pahimmillaan käytetään sinua vastaan.

Uusien kuvien laittaminen internettiin on näinä aikoina entistä kyseenalaisempaa.

Myös siksi, että sinut on helpompi silloin kloonata digitaalisesti, eli huijata olevansa sinä. Mahdollisia käyttöpalveluja on hassunhauskat viihteeksi naamioidut "deep fake" (syvähuijaus) -videot, joissa halutulla naamalla puhutaan omia vuorosanoja; likaiset pornokuvat tai jopa mallinnetut (seksi)robotit... Jostain talousrikollisuudesta, varastamisesta, henkilöväärennyksistä puhumattakaan.

Kaikki ruoka; henkinen, viihde; sekä se, mitä suustamme päästämme: kaikki tämä ruoka on jonkin arvoista sekä jonkin hintaista. 

Vaikka emme mahdollisesti voi eläessämme syödä täysin puhdasta ruokaa, kuulla (ihmissuusta) täysin puhdasoppista saarnaa, katsoa täysin puhdasmoraalista viihdettä (esimerkiksi niinkutsutun mustan huumorin vertaistuellinen arvo parantavasti joskus perustelee rajallisen käyttönsä) niin totuus on totuutta ja hinta täytyy tiedostaa ja arvioida vaikutuksia nk. elävästi, eli jatkuvasti.

Nimittäin - kun tietous huijareiden (joita voivat olla myös hyvin virallisina esiintyvät korkean profiilin tahot) juonista lisääntyy, myös toimintamme viisastuu. Se, mitä kerromme itsestämme, mitä näytämme, mihin käytämme näitä työkaluja. Uskallammeko puhua toisillemme kuin ihmiset; kerrommeko kenellekään ketä olemme; muistammeko keitä olimme toisillemme; muistammeko keitä itse olemme; pidämmekö silmällä sitä mihin meidän olikaan tarkoitus mennä. Mitä prioriteettimme olivatkaan, mitä elämämme tai todellisuutemme olikaan? Kuinka pitkälle antaudumme maailman hengen eli trendien eli hetken mielijohteiden ja sesonkituulien johdatella meitä? Entä läheisemme? Mikä on ankkurimme johon takerrumme uupumuksen ja pakokauhun hetkinä?

Itseäni on häkellyttänyt sellainen seikka, että vaikka olen kulkenut nuorten tavoin kapinan polkuja; osoittanut mieltäni Herralle Kaikkivaltiaalle ja sylkenyt Jeesuksen nimelle - Isä on kuitenkin tiennyt aina, mistä minut on tehty - Hän on minut suunnitellut sekä valmistanut. Kokemukset ennen kapinaa, varjelus kujilla ja varjoissa, pimeissä metsissä, ja kurinpalautus kun viimein nöyrryin kuuntelemaan. Hän ei ole hylännyt niilläkään teillä, ja olenpa jopa ollut tulkitsevinani, että Herra olisi (Sanansa kautta) ilmaissut, että Hän on jopa kunnioittanut enemmän sitä, että olinpahan "kuuma tai kylmä", eli vaikka olinkin väärällä polulla, niin uskoin olevani oikeassa ja taistelin kiivaasti sen puolesta johon uskoin. Se ei muuta sitä, että olen saanut maksaa siitä polusta, niistä valinnoista, katkerasti - mutta ne ovat olleet... Ihmeen kautta, Kristuksen Armossa, anteeksiannettavissa. Koska Herran Armo on Suuri ja Hänen tekonsa Ihmeelliset.

Eri lähteet kertovat maanläheisesti omaa versiotaan, mutta pääpiirteissään samaa ajatusta seuraavasta: "Jos et ole nuoruudessasi liberaali, sinulla ei ole sydäntä, mutta jos et aikuisena ole konservatiivi, sinulla ei ole aivoja."

Tavallaan polkuani voisi verrata politiikkaan. Kulmakivenä silloinkin (blackmetal ja noita-maailmassa monien siellä kulkevien keskuudessa) on ollut kaipuu oikeudenmukaisuuteen ja kunniallisuuteen - vaikka teot ja toiminta itseasiassa olivatkin nurinkurista, epäeettistä, epämoraalista, armotonta, kunniatonta ja itsekeskeistä ja kaikinpuolin vastuutonta ja haitallista. Kuitenkin (metalli)polulle alunperin lähdettiin muka taistelemaan saastaa vastaan (ja noituus houkuttaa monia muka työkaluna hyvän tekoon), vain löytääkseen itsensä kaatopaikan keskiöstä, ja tätä perusydintä Herra ihmisissä koettelee. Tallainen ihminen optimitilanteessa nimittäin tajuaa siellä hukkumaisillaan nostaa kätensä ja pyytää apua - siltä ainoalta joka voi auttaa. Hän kuulee, koska Hän ei asu kirkossa puhumassa vain valmiille, puhtaille ihmisille, tai ole lukittuna öljylamppuun, maksukykyysi tai virastoaikoihin.

Elämä on - maailma on - pidetään lamput päällä; harkinta reaaliaikaisena ja tavoitteet Jumalan iänkaikkisessa valtakunnassa, jossa toteutuu sekä oikeus että armo.

Milla

Avainsanoja: masennus, kuormittuminen, burnout, GMO, Nepsy, omavaraistelun lisäys, lääketeollisuus, myrkyt, koulukiusaajataktiikka, itsemurhaan ajo, terveelliset elämäntavat, hyvä itsetunto, kateellisuus, some, narsisimi, uhriutuminen, selviytymiskeinot, algoritmit, syrjintä, eristys, karanteeni, eristäminen, yksinäisyys, päteminen, kilpailu, itsekunnioitus, itsetuhoisuus, sosiaalikasvatus, mediakasvatus, sosiaaliset suhteet, laumakäyttäytyminen, itsenäisyys, hyvä itsetunto, terveys, allergisointi, herkistyminen, säteilyhaitat, ravitsemustietous, älylaitteiden käyttöturvallisuus, itsetuho, itsetyydytys, huijaus, hypnoosi, manipulointi, ammattiylpeys, ammatinvalinta, työnseuranta, tuloskeskeisyys, luottamus, kunnioitus, työrauha, oikeus työn tekoon, globaali talous, vienti- ja tuontitalous, Agenda2030, Maailma 2030 ...