Ylistylaulu Herralle

Blogin aloitus; biisistä ja elämästä

Tämä on taas uuden sadon ensimmäinen julkaistu biisi, omistettu Herralle Sebaotille.

Tätä sivua varten harjoittelin toisella sivulla koko ajatusta nettisivun teosta ylipäätään, ja sadon ensimmäisenä sekin oli: Ylistyksiä Herralle.

Hän ei ole antanut tähän sanoja - mutta, ei se mitään. Me kun olemme kuitenkin niitä ihmisiä, jotka kuuntelevat soundtrackeja (ja tekevät sellaista siihen paljon puhuttuun mahdolliseen sarjaan) niin pohdiskelun, lukemisen, työskentelyn ja matkustamisen/kulkemisen taustamatriisina - voinemme kutsua sitä "oman" maailman maalaamiseksi.

       Oleellisesti biisin pituus on taas vakioluokkaamme, ja tajusinkin etten ole kirjoittanut tästä, tai oikeastaan mistään tähän liittyvästä, aiemmin. En tätä kirjoittaessani muista tutkimuksen lähdettä, mutta se oli Jenkeistä ja tulos meni suunnilleen niin, että peruskunnon ylläpitoon ei oikeasti tarvita (ruokailun kunnossaolon eli vähämyrkkyisyyden jälkeen) kuin se, että joka ainut päivä liikkuu, voimistelee, jumppaa, tanssii aerobisesti eli, monipuolisesti ja niin että syke nousee (puuskuta!) 4 MIN 40 SEK. Itse vielä huomautan, että stressikortisolien ja vähäunisuuden tuomat haitat sekä kuona-aineiden (>turvotus, keskivartalolihavuus, väsymys ja kivut) kertymiseen että aineenvaihdunnan hitaantumiseen ovat huomattavat eikä kaikella liikkumisellä ole ehkä mitään väliä, jos näihin ei kiinnitä huomiota. Mutta, elämä...

       Monihan sen tietää, että nukkuminen auttaa, mutta - miten saada itselleen unta säännöllisesti ja riittävästi tinkimättä kuitenkaan omastatunnosta - siitä ajasta jota ehkä läheiset tarvitsisivat, tai työhön (kotona tai ulkopuolella) tarvittaisiin.. Tasapainoilu siisteyden ja puhtauden ja riittävän puhtauden välillä on välissä haastavaa. Vaikka homeet, bakteerit ja hyönteiset voivat olla prioriteettilistan kärjessä (aiheuttaessaan sairauksia ja muita suuria tuhoja), niin on paljon asioita, jotka voivat odottaa joko flunssan tai tarvitun lepopäivän saati yhden yön yli. Sairauksien aiheuttajista yksi on esimerkiksi älypuhelin eli taskutietokone, joka vain hyvin harvoilla olisi oikean tarpeen vaatimana oltava päällä ja sängyn vieressä kallisarvoisen nukkumisajan aikana. Piippailu eri ryhmien tykkäyksistä (oikeasti, onko tykkäykseni koirasi/lapsesi/itsesi kuvaan heräämisesi arvoista? Onko se minun syyni että toisella on äänet päällä ja aikainen herätys? Onko parempi ettei kukaan koskaan tykkäisi mistään tai kommentoisi mitään? Vai voisiko ne äänet laittaa yöksi (tms) pois, tai kännykän vähän kauemmaksi - hätäpuhelut kuulee kyllä kauempaakin), uutisista ja mainoksista on yllättävän suurta vahinkoa aiheuttavaa, puhumattakaan säteilystä itsestään joka onkin se suurin vaara tässä - vakoiluohjelmista puhumattakaan.

       ANYWAY, siis ruokavalio josta karsitaan ylimääräiset sokerit ja valkoiset viljat; ei siis herkut, vaan vaaditaan niiden olevan jostain muusta materiaalista kuin näistä myrkyistä. Rasvojen laadut ovat myös tärkeitä. Sitten toive, että ehtisi ja pystyisi saamaan unta: aikuisille stressitasosta, yleiskunnosta ja elämäntavoista (kalorien kulutus) sekä (saadusta) ruokavaliosta, ja edeltävästä valvomisesta riippuen, yli 7h unta (joskus olen nukkunut koko vuorokauden keskeytyksettä - oli ilmeisesti velkoja maksettavana keholle).

       Unitutkimuksista, erityisesti yhdestä, kirjoitan toivottavasti lisää toiste, mutta typistän: nykyajan länsimainen elämänrytmi ei tutkimuksen valossa ole ihmiselle luonnollinen; ajatusprosessi joka kytkeytyy lauseeseen "unirytmiongelmat ja sopeutumiskyvyttömyys 888-malliin tekevät viallisen ihmisen" on paljon haitallisempi itsessään kuin ongelmat jotka tulevat siitä että lääkityksin pakottaudutaan arkimalliin kaikkea luontoaan ja terveyttään vastaan. Olen kova puhumaan työtapojen ja kuviteltujen pakkojen kyseenalaistamisessa.

       Vaikka olisi (kroonisesti) kipeänä (esim nivelvaivat, liikuntaelinsairaudet,..); vaikka olisi masennuksen syvimmissä syövereissä sänkyyn "sidottuna"; kiireinen kuin pre-burnout konsanaan, huolista sokeana... Niin olisi äärimmäisen tärkeää jaksaa liikkua/urheilla/jumpata/venytellä vaikka pyörätuolista käsin tai makuuasennossa, niin pienillä liikkeillä kuin mitä kunto antaa myöden, edes se 4:40 / päivä. Sillä voi jopa ehkäistä aiemmin mainittuja vaivoja - ja musiikki on niitä arvokkaimpia lahjoja ja työkaluja joita Luoja on meille antanut, sekä iloon että murheeseen; estämään niin kehollisia että psyykkisiä sairauksia ja vaivoja - ja on vain niin ihanaa!

       Meidän bändihän on perustettu uskoontulon jälkeen tilanteessa, jossa Samuli katsoi kun surkeana kaadoin roskiin levyhyllyni sisältöä ja paruin; minkä kanssa enää tanssin? Nivelvaivaisena tanssi oli ainut muoto, ja pahimpina kausina sängynpohjalta käsin tehty pienimuotoinen hidas venyttely (ilman painovoiman tuomaa lisähaastetta), jolla sain hetkeksi unohdettua kipuni ja liikuteltua kehoani juuri ja vain sen omien rajoitteiden mukaisesti. Samuli, vastikään stoner rock-bändistä eronnut bilehile-raivobodari, elämäni rakkaus, katsoi silmiini ja kysyi: "Eiköhän perusteta oma bändi?"

       Siitä alkoi hidas mutta pienistä askelistaankin erittäin palkitseva projekti. Isävainaani Rolandit saivat yli vuosikymmenen jälkeen viimein ääntä ulos, basisti-ystävämme viritti meille vehkeitä ja opetti alkeita äänitystaktiikoista (en ehtinyt oppia jazz-muusiikko isäni studiotaktiikoista mitään ja Samuli oli laulaja/sanoittaja, jonka täytyi tai, joka sai, keskittyä omaan osaansa edellisessä bändissään). Kirpputoreilta lähti aina tavattaessa mukaan syntikoita, jotka meille maksoivat kultaa ja hunajaa (suunnilleen pari kymppiä kipale), ja jännitys kotona, että mitähän ääniä näistä lähtee....... Onneksi saimme hankittua myös sanelukoneen, jolla saimme tallennettua ääniefektejä, sekä biisejä kokonaisuudessaan (kuten kaikki (pause) -sivulla julkaistut). Toivoa alkoi kertyä sekä tulevaisuudesta itsestään, siis jotain odotettavaa, ja tunne että jollakin toiminnalla oli jotain nähtävää (kuultavaa), koettavaa tulosta.

       Jokainen biisi on myös järjestelmällisesti tähän asti ollut aina yli 4:40, jotta pienen lämmittelyn lisäksi ehtisi kertyä ainakin tarvittu määrä liikettä - pientäkin. Ja, havahtuneena levy-yhtiöiden, "salaseurojen" (jotka eivät ole kovin salaisia, jos osaa tai uskaltaa kysyä tai katsoa), viihdeteollisuuden sekä itse artistien piiloviestintään että ällistyttävän kieroihin ja kyseenalaisiin metodeihin ja sisältöihin, huolettoman kuuntelun tai tanssin aika oli ohi. Nämä omat siis ovat minulle itselleni biisejä, joiden tahdissa voin hyvällä omallatunnolla tanssia eli, antaa tunteen viedä sekä energioideni tasautua, koska olen lähtökohtaisesti pyytänyt niitä Herralta, sellaisiksi, että voi niiden parissa tanssia. Tokikaan tämä ei pidä paikkaansa esimerkiksi Modernagen kohdalla, jossa on puheraita jonka tahdissa ei todellakaan kannata tanssia, juhlia, tai... No, ehkä nyrkkeillä. Ei puhujalle, mutta aiheelle.

      Ei siis kannata ottaa meidänkään musiikissa sellaista asennetta että (vaikka kuinka täältä huutelen omia syitä ja tarkoitusperiäni) kuulija jättäisi itse asioita läpi ajattelematta. Ei kannata suostua koskaan mihinkään josta ei itse ole sitä mieltä, että haluaa antaa omien positiivisten tunteidensa yhtyä aiheeseen tai tilanteeseen. Niinkutsuttu "psyykkaus" on yllättävän yleistä; ruokakaupoissa, etiketeissä, hissimusiikeissa, sarjakuvissa, viihdesarjoissa, kirjallisuudessa, oli genre mitä hyvänsä. Psyykkaus, armeijatermein PsyWar, on pohjimmiltaan vain sitä, että saadaan toinen haavoittuvaan tilaan ja sitten syötettyä vaivihkaisesti ajatuksia tai mielipiteitä, jotka yleisesti ottaen eivät ole kohdehenkilön omia; oman edun mukaisia; terveitä - vaan juurikin psyykkaajan itsensä etujen mukaisia, psyykatulle usein sairasta, kieroutettua, sekä yksilölle että hänen yhteisölleen, tuhoisaa ja vaarallista, lyhyellä tahi pitkällä aikavälillä. Pikkuhiljaa saadaan ihminen luulemaan itse haluavan asioita, joita kohde olisi ennen pitänyt puistattavina, raivostuttavina, epäilyttävinä tai jopa pöyristyttävinä. Tarpeeksi hienovaraisesti tehtynä useasta lähteestä - ja kulttuuri on saatu sisältäpäin tuhottua, eli, valloitettua tai, valmisteltu valloitukseen tai haltuunottoon (epävirallinen mutta sitäkin tehokkaampi valloitus).

       No, niin, meidän biiseistä. Vaikka olemme kirjoittaneet sanoituksia, ne eivät ole moneen vuoteen löytäneet oikeita biisejä - mm. siksi että biisit on tehty rukoillen, ja erityisesti tätä hetken huolettomuutta ja jumppaa varten - tai taustamusiikiksi (soundtrackiksi) kotitöihin, ahdistaviin menoihin, opiskeluun, rauhottumiseen, rukoiluun, terapiaan, muuttoihin... Sellaisiin sanoituksiin, tai esimerkiksi Modernagen viestiä ajatellen, tarvitaan kuitenkin henkeä joka on vakava. Toivottavasti lähiaikoina julkaisukuntoon pääsevä Wrath of Justice, esimerkiksi, tai sen pääasiallinen runko, tuli minulle samoihin aikoihin kun Herra antoi useina perättäisinä päivinä meille Habakukin kirjaa luettavaksi.... Siinä on vakavaa henkeä. Se ei ole hippabiisi, vaan enemmänkin mietiskelyyn - ehkäpä valmistautumiseen, latautumiseen... Riippuu kuulijasta.

       Ai niin. Se ylistys Herralle. Sitä on tietoni mukaan, myös pelkän Hänen auktoriteettinsa tunnustamisen ja rakkaudenosoitusten ohella, elämän jakaminen, rakennuksen ja parannuksen hengessä.. Hänen nimensä tähden. Ensimmäinen blogikirjoitukseni, kevyt aloitus...?

       Tervetuloa.

Milla