Ristin merkityksestä

Rististä

Avainsanat: tatuoinnit, paavin symbolit, ritarivaatteet, paalu, krusifiksi, temppeli, pakanuus ja noitasymbolit, susi lampaan vaatteissa, välttely, salamerkit ...

Kun nyt Suomen kansalla on viimein tai taas avautunut isompi keskustelu risti -symbolista, niin otanpa osaa minäkin.

Olen nimittäin ollut aiheesta kiinnostunut sekä nuorena käyttäessäni "ristiä alaspäin", kuin myös sittemmin uskoon tulleena aikuisena. Viimeksimainitun jälkeen kuulin ensi kertaa Pietarin kirkosta, jonka harjalla komeilee risti juurikin alassuin. Tästäkin on keskustelua ollut joskus, että kumminkos päin Jeesus sitä onkaan kantanut... Vai työntänytkö?

Eräs tarina kertoo, että Pietari olisi ollut saarnaamassa eräässä kaupungissa siveellisyydestä, ja rouvat olisivat ottaneet opit niin lahjakkaasti vastaan, etteivät enää täyttäneet aviollisia velvollisuuksiaan. Tästä ymmärrettävästi suivaantuneet aviomiehet olivat lähteneet ajamaan Pietaria takaa, ja tämän paetessa hän olisi nähnyt Jeesuksen tulleen häntä vastaan, kävelemässä kaupunkiin päin. Hän tästä oli ymmärtänyt, että oli oikein kohdata tekojensa seuraukset, kääntyä takaisin ja, näin hänet olisi ristiinnaulittu. Ja omasta pyynnöstään, nöyryydestä ja häpeästä, olisi pyytänyt että ei olisi Jeesuksen veroisesti ristiinnaulittu pää ylös, vaan alaspäin.

En ole törmännyt kertomukseen Raamatusta, vaan kuulin eräässä (luterilaisen) kirkon kurssitilaisuudessa, muistaakseni. Uskoontulovuosinani juoksin läpi kaikki kirkon (enimmäkseen evankelis-luterilaisen) kurssit ja luennot (harvemmin kävin niissä juhlallisemmissa tilaisuuksissa) mihin ehdin, samoin kuin olin burnout-kuntoutujana juossut edelliset pari vuotta kaikki ilmaisluennot mitä Tampereella oli tarjota, ja kaikki (kiinnostavat) työväenopiston kurssit johon joko oli varaa tai, jotka eivät olleet kalenterissa päällekäin. Näillä kaikilla oli tärkeä osansa kasvussani, ja olen kiitollinen kaikille kanssaihmisille, jotka ovat jakaneet ymmärryksensä leipää niin mainituissa tilaisuuksissa kuin lenkkipoluilla ja marketeissakin.

Hermoromahduksestani ihan sen verran, että se oli pakkopysäytys, jonka Herra minulle siunasi; nuoruuden Jumala-kapina -kierteen lopetus; aivojen nollaus ja mahdollisuus joko valita vanhana minuna yritystä tai uuden elämän hidas, tuskallinen, pitkä ja kipeä riskisijoitus. Onneksi tajusin juuri ja juuri sen verran, että uuden sivuutukseen ei enää ollut mahdollisuutta tai aikaa - kahdesti olin jo aiemmin torjunut "valon ikkunan". Jotkut pastorit opettavat, että ihminen saa elämässään vain kolme mahdollisuutta, mutten tiedä mistä tämä käsitys on saanut alkunsa - Pietarikin sai enemmän kuin kolme. Mutta minulla oli kiire.

Palataanpas siihen ristiin.

Nuorena, vastikään isäni menettäneenä ja surupuvun tapaisessa ensimmäisessä goottimekossani vaeltaessani, kannoin useita ristejä. Ne toivat lohtua, vaikken oikein ymmärtänytkään kristinuskosta juuri mitään. Minua kuitenkin syytettiin saatananpalvojaksi, juuri siksi että käytin ristejä. Saatananpalvojat kuulema tekevät niin. Tämä hämmensi minua, ja shokki, maailmani järkkyminen, nuoruus ja skenet veivät minut mukanaan. Opin, että "Jumala on julma tyranni, Kristus joku kamala, kipua tuottava hirviö, epäoikeudenmukaisuuden kiteytymä ja tuottaja". Saatana oli muka se vastarintataistelija, sankari joka muka opetti ihmisiä puolustamaan omia oikeuksiaan ja pitämään puoliaan. Olin vihainen, niin kamalan vihainen. Ja pyhässä sodassa.

On ollut ihmeellistä saada Isältä synninpäästö. Ja Hän on mm. antanut minulle sellaiset sanat, että kaikki mennyt on anteeksi annettu; että hän on tiennyt ja nähnyt myös silloin, miksi kapinoin miten kapinoin, ja teinpähän sen sentään julkisesti, päivänvalossa ja itselleni perustellen kantani, hiiviskelyn ja kieroilun sijaan. Ja myös, mikä ihmeellisintä (tätä porsaanreikää myös katalat pahuuden kutojat käyttävät hyväkseen päästäkseen omasta tuomiostaan kuin koira veräjästä!); Joka loukkaa Jeesusta, sille annetaan anteeksi, mutta joka loukkaa Pyhää Henkeä, sille ei. Jos nimittäin Jeesusta loukkaaville ei annettaisi anteeksi - miksi Hän olisi kuollut, ketä varten? Eikö juuri syntisiä varten, niitä jotka hänet ristiinnaulitsivat, ja jotka eivät osaa elää oikein. Pyhän Hengen loukkaaja sitten taas on katala kelmi, pahan suunnittelija, joka ei voi nukkua jos ei ole päässyt tekemään toisten elämästä helvettiä.

Ottaen huomioon, että Jeesus oli kuollessaan ihmisruumiissaan "humanoidi", on vähintäänkin soveliasta ja symbolisesti loogista ajatella että sekä hänen riippumisensa, että Hänen ylösnousunsa olisi ilmentynyt... no, humanoidimuotoisena figuurina - sellaisena kuin mitä risti on.

Otin pimeimpinä hetkinäni, tehdessäni päätöstä elämästä tai kuolemasta, tatuoinnit joista toinen kuvasti sitä, että minun täytyy alkaa tekemään päätöksiä, jotka eivät saa olla muiden (ihmisten) mielen mukaisia, vaan sellaisia joiden jälkeen minä itse voin katsoa peiliin ja ainakin sanoa, että se oli oma päätökseni sen hetkisten tietojeni perusteella. Toinen, samana päivänä otettu, oli, sen hetkisten tietojeni mukaan, "elämän avain". Sen oli tarkoitus olla sekoitus egyptiläisten Ankhia ja "muinaista astronauttia", eli minun silloisten "kirjojeni" mukaan, myös enkeliä, että ristiä tai Kristusta. Se oli silloin. Sattuipa myös niin, että köyhyyksissäni otin vastaan tarjouksen, jonka myötä tekijäksi tuli harjoittelija, joka kysyi lennosta muokkauksia, jotka käsitin väärin ja kesken työtä "mitä sä teit??".... NO. Sain sittemmin kokeneemmalta tatuoijalta, joka teki seuraavan päiväkirjamerkintäni toiseen käteen, kunnon huudot. Tämä teki hienoa työtä korjatessaan ensimmäistä kuvaa, mutta minkäs sille mahtaa että Ankh se yhä on... vaikka sen risteyttä korostettiin, veripisarat ja goottiset hauta-aidat lisättiin. Eikä viimevuosien aikaiset sivistykset mm. Obeleskeista ja Cabalin muusta symboliikasta anna yhtään lisää iloa kuvastani. MUTTA, mitäs minä sen enempää häpeämään; se vain kuvastaa sitä, kuinka elin tuolloin vielä Egyptiä, ja kuitenkin sitä, että tein valinnan haluta enemmän elämää kuin enää velloa kuolemassa (asuntoni oli kuin halloween-hauta), elää kuolemaa. Muistan yhä ja varmasti lopun ikääni, hetken, kun kuolin ja sain Hengen. Ihan kotona, ilman ihmisvälikäsiä, rukouksessa Herran kanssa.

Seuraava tatuointini oli jo röyhkeän rohkeasti vaadittu olemaan ristin muotoon, symboliikaltaan parannusta ja parantavia asioita, ja viittaus Kristukseen. Kummatkin kädet, tajusin vasta myöhemmin, on muuten niin että rukoillessani, eli kurottaessani kädet Herraa kohti hakien apua ja lohtua, kuvista tulee ristit alassuin katumuksen merkiksi. Nauratti kun asian ensi kertaa tajusin. Tämän kuvan (siis yhteensä kolme kuvaa) jälkeen Herra ehdottomasti kielsi useammat kuvat, ja sittemmin olen ollutkin äärimmäisen kiitollinen siitä, mutta myös siitä että Hän ilmeisesti tiesi ettei luontoni anna rauhaa ennen kuin kaikkien vuosien suunnittelun jälkeen sain... edes nämä. Nyt sitten mietin, että miten elää näiden kanssa, ja rukoilen, ettei siihen aikaan olisi käytetty metallihiukkasia enää musteissa, tai lyijyä. Ja siinä sitä onkin aihetta toivomiseen.

Anteeksi, mennäänpä taas siihen ristiin.

Jehovan Todistajat tosiaan väittävät ristin olevan fallossymboli. Voihan se joillekin olla sitäkin, ainakin oikein kunnon sovinisteille, tai feministeille. Toisaalta luulen, että Jehovan Todistajien liikkeen, niinkuin niin monen muunkin uskonliikkeen tai kirkon -eli lahkon kaikki tyynni aivan sama miten paljon kultaa ovenpielissä on-, alkuperässä (kuten edellämainittujen feministien tai sovinistienkin kohdalla) saattaa olla jotain liitoksia Vapaamuurareihin tai vastaaviin, joiden huhutaan oikein tosisovinisteja olevan (ja käyttävän vastakkainasetteluja hyväkseen massojen kontrolloinnissa esim. poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi).
MUTTA, kun minä olen suhteellisen vakuuttunut, että ristin merkitys on paljon muutakin kuin Jeesuksen aikakauden teloitusväline.

Pekka Luukkala kirjassaan 'Kirjoitukset todistavat Minusta - Aarteita vanhoissa juutalaisissa lähteissä', on useita mielenkiintoisia huomautuksia siitäkin, kuinka risti muiden Raamatun tapahtumien muassa on integroitunut jopa osaksi kiinalaista kirjoitusmerkistöä. Kirja sisältää paljon perusteita väitteelle, että "Jeesus oli "Ristin Mies", viimeisen päälle ristillä merkitty." Ja kuinka tärkeä sekä tapahtumana että, siitä kertovana symbolina, risti on ollut jo Vanhan Testamentin alusta lähtien. Jopa tuodaan esiin sekin seikka, että myös Kain sai armahduksen, suojelun merkin otsaansa - ristin merkin. Kirjaan todella kannattaa perehtyä.

Herra Luukkala on tehnyt myös mahtavan yhteenvedon juuri tästä aiheesta ja se löytyy Tampereen Raamattukoulun YouTube -sivulta!

Olen näillä itselleni perustellut ristin käyttöä useamman vuoden takaperin. Tein jopa Samulille paidan, jossa on suuri risti - koska halusimme tunnustaa julkisesti, ja koska siihen oli mahdollisuus.

Olemme viimeaikoina oppineet sellaisenkin seikan, että ristiretkeläisillä oli koodina mennessään pitää ristin merkkiä etupuolellaan, ja paluumatkalla kääntää paita niin että risti oli selkäpuolella. Tämä tuskin muuttanee meidän suhtautumistamme mitenkään - emmehän kuulu ristiretkeläisritareihin emmekä muihinkaan ritareihin. Ja vaikka koko ristiretkihanke olisikin ollut yksi iso poliittinen kampanja, ei ole mitään syytä olettaa, etteivät osallistuvat ihmiset niin sotijissa kuin vaeltajissakin olisi olleet suurelta määrin nuhteettomuudesta ja vanhurskaasta syystä osallisena, hyvässä uskossa toimivia yksilöitä.

Aivan kuten nykyaikana useiden lahkojen useat yksilöt. Ihmisiä kuten me muutkin, joilla mahdollisesti on huokailtavaa maailman suhteen ja kaipuu Isän tykö, ja vaikeita päätöksiä tehtävänä vaikeina elämänsä päivinä.

Meidänkin logossa komeilee risti, ihan pokkana. Koska meillä oli siihen tietääksemme Jeesukselta lupa, ja halu tunnustaa uskovaisuutta heti paikalla, jottei meille tarvitse tulla valittamaan sitä ettemme olekaan saatanallisia rock-e-felleristejä; vaikkei meillä olekaan valkoisia pellavavaatteita ja akustista kitaraa kaikille normiateisteille "varoitusmerkkinä".

Pitkän, tapani mukaan polveilevan kirjoitukseni perusajatuksena siis oli, että ei nyt ainakaan tarvitse alkaa olemaan allerginen risteille - vaikka Paavi tai joku muu epäilyttävä henkilö sellaista kantaakin myös epäilyttävissä tarkoitusperissä, kuten monilla on tapana tehdä. Ei lastensatujakaan kannata alkaa yleisesti kammoamaan siksi, että jotkut pedofiilit käyttävät niitä omiin juoniinsa...

Jos rupeaa neuroottisesti vahtaamaan omia toimintamallejaan vältelläkseen, sanotaanko kertomasta tarinoita, koska joku pedofiili kertoo manipulatiivisia, petollisia ja piilosuggestioita täynnä olevia tarinoitaan lasten harhauttamiseen ja aivopesemiseen tai olemasta avoimesti kristitty, koska maailma on täynnä saatanan enkeleitä papin kaavussa, niin loppua varomiselle ei tule. Nimittäin niiden (erinäisten saatanan agenttien) perusteellinen tarve todellisuuden omimiseen ja patentointiin ei ole mitenkään uutta. Ja näillä, usein järjestäytyneillä ryhmittymillä, on ollut aikaa, aikaa, aikaa ja aikaa, hioa omia salakoodejaan ja merkkikieltään.. Vaikka niistä on pintapuolisesti ihan hyvä olla jollain tavalla perillä, ihan yleissivistyksen takia, niin on hyvä muistaa: "Noitien taiat ja temput olivat voimattomia, ja järjellään kerskailevat joutuivat häpeään." Viis. 17:7

Samoin voidaan heittää, että koska noituuksiin liittyy neljän elementin ympärillä pyöriminen, tai Aasiassa tai Minbareilla kolmen sarjojen vahtaus, niin ollaanko puhumatta Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä (3), tai siitä että kaikilta neljältä ilmansuunnalta Herra kokoaa kansansa yhteen (risti)... Aletaanko karsastamaan sydämensykettä(mme) siksi, että joku shamaani rummuttaa samalla tahdilla tai vihaamaan kaikkea musiikkia siksi koska Nebukadnessar käytti sitä väärin... Ottamatta huomioon että laulu ja soitto on lahjoja Luojalta tämän pienen (ja mahdollisesti surkean) elämämme keskelle.

Jos ristin kantaminen tuntuu luontevalta, tai esimerkiksi, tuo tukea tai turvan tunnetta, vaikka ihan sillä, että se muistuttaa ihmistä itseään ajattelemaan asiaa, tai Jeesusta, miksi ihmeessä se olisi huono asia. Minua Herra on kouluttanut myös sittemmin luopumaan ristien kantamisesta, ihan sitäkin silmälläpitäen, etten pistäisi toivoani kyseiseen esineeseen, kuin toivoni tai pelastukseni olisi kiinni tästä esineestä. Kuin se olisi jokin taikakalu.

"Se, joka nosti katseensa merkkiin, pelastui, muttei edessään olleen merkin voimasta
vaan sinun, kaikkien pelastajan." Viis. 6:7

Kehoitan kaikkia lukemaan kohdan tai luvun Raamatusta. Hyvin Oikein Tärkeä Luku. Vaikka Raamattu.fi:stä, jos paperista ei ole juuri käsillä.

Myöhemmin tapahtui sellainenkin tilanne, että ollessamme viimeisiä hetkiämme vielä Tamperelaisia, kävimme kuuntelemassa Jaana Kavoniuksen puhetta, ja siinä kaupungilla ollessamme vyössä kantamani risti oli pudonnut. Paniikin sijaan; sen sijaan että olisin ollut peloteltavissa, saatoin vain toivoa, että se, niinäkin vaikeina, raskaina päivinä, olisi löytänyt tiensä jonkun luo, joka kipeästi tarvitsi Jeesukselta merkkiä. Toivottavasti!

Vuoden ensimmäisen päivän ensimmäisinä minuutteina Herralle omistettu kirjoitus aiheesta "tav", joka on heprealaisten aakkosten viimeinen kirjain, risti; kirjoitettu länsimaalaisten viimeisenä päivänä ja julkaistu ensimmäisenä päivänä - yhteennivoutuen sen kanssa, että Jeesus on alku ja loppu, Alfa ja Omega.

Tälle vuodelle povataan elinaikamme (hä?) suurinta lamaa. Maailma 2030 -suunnitelman edetessä onkin odotettavissa paljon pahempaa kuin black friday, jolloin (tiettyjen kertomusten mukaan) pörssimeklarit hirttäytyivät sankoin joukoin lyhtypylväisiin perunan hinnan ollessa miljoonaluokkaa kappaleelta, jne.. Siis mikäli nämä suunnitelmat pääsevät etenemään ilman että Herra pysäyttää ne. Siihen toki tulee liittymään omat hurjuutensa... Mutta, mieluummin pistän toivoni Kaikkivaltiaan käsiin kuin pienten, maallista voittoa tavoittelevien ihmisten armoille.

Ravintoa kaikille rukoillen ja ollen seurastanne kiitollinen
Milla