Myrkyllinen keittiö
Aiheeseen liittyvät myös kirjoitukset Muutoista - muutoksista sekä Kesä tulee - olethan bikinikunnossa?
Näin post-korona uutisoinnin keskellä kun julkisesti surraan, kuinka osa väestöstä on menettänyt uskonsa tieteeseen. Eräänä tähän ihmisryhmään väitetysti kuuluvana korjaan: ei; me menetimme uskomme ihmisiin.
Isoisämme voisivat vanhaa sananlaskua mukaillen pyörittää haudoistaan sähkövoimalaa kuullessaan median nykytilasta - toisaalta, onko koskaan ollut sellaista neutraalia tilaa, joka meille väitettiin olevan...? Ehkä kriisin aloitusta odotettiin juuri tähän ajoitukseen juuri siksi, että suurin osa siitä isovanhempiemme väestöryhmästä on "viimein poissa jaloista".
Oma isoisäni oli ahkerana julkaisijana rakentamassa Helsingin kulttuuria, suomalaisuuden muodostumista sekä Suomen itsenäistä hallintoa, myös ruohonjuuritasolla samoin kuin ammattikasvattajana. Samoin on tehnyt moni muu suvustani.
Olen ahminut erilaisia opiskeluja, luentoja, kursseja. Eri aiheiden kirjoja eri vuosikymmeniltä, haastatellut ja kuullut eri sukupolvien kokemuksia elämän varrelta. Innostunut uusista tutkimustuloksista ja odottanut tulevia.
Menetin uskoni tieteeseen vain siinä mielessä, että olen raivoissani saatuani selville, kuinka heppoisin menetelmin ja arvailujen varassa tämä Pyhä Tieto oikein onkaan; mutta vielä pahempana: kuinka ideologista se on välittämättä itsekieltämykseen tuudittautuneiden, indoktrinoitujen raivoateistien kiistämisestä.
Menetin monen muun mukana myös viimeisetkin kuvitelmat sitä, että lehdistö, tai tarkemmin nykypäivänä, media, tosiaan olisi neutraalia. Meille on aikoinaan uskoteltu, että lastenohjelmat valittaisiin TV-ajalle näytettäväksi jonkin suodattimen, kasvatusammattilaisten, hyvää lapsille tarkoittavien tahojen kautta. Sellaisten ihmisten, joiden työnä olisi kasvattaa suomalaisista lapsista kunnollisia ja terveitä, hyvinvoivia yksilöitä. Tämä ei, ainakaan enää, pidä lainkaan paikkaansa.
Ohjelma-aika ostetaan sen toimesta, jolla on rahaa. Tämä sama taho on ehkä ostanut itselleen studion, piirtäjiä sekä käsikirjoittajia tekemään juuri sellaisia ohjelmia joita hän tilaa. Ohjelma-ajan välissä näytetään selkeän kaupallisia propaganda(-pakko-oireiden-synnytys)-klippejä, joita kutsutaan tuttavallisemmin mainoskatkoiksi. Tämä ohjelman tekijä joko kattaa osan menoistaan niillä, tai ne ovat hänen yhteistyökumppaniensa tai oman organisaationsa, mainoksia.
Toinen valitettavan usein kuultu kommentti on, että "Mihin sitä voisi enää luottaa jos ei X-uutisväylään?"
Niinpä. Se on meidän "syrjäytyneidenkin" suuri suru; tajuta perinpohjaisesti, ettei voi.
Itselläni on se onni, että olen saanut lahjaksi uskon, ja tiedän että Herraan voi luottaa - ainoana, mutta varmasti. Kaikki mahdollinen muu on vain plussaa, ei oletusarvo.
Kirjoitan tähän X, koska en ole varakas maksamaan kunnianloukkaussyytteitä.
Mutta median luotettavuuden kyseenalaistaminen pitäisi olla itsestäänselvä, ensiarvoisen tärkeä taito kenelle, minkäikäiselle tahansa. Ja se, että median edustajilla on jotain ongelmaa asian suhteen, on aika huolestuttavaa - ja suuri kyseenalaistamisen ja uudelleenarvioinnin aikakausi, joka meillä nyt on, on aivan heidän omaa syytään.
Jos tehdään ideologista uutisointia, tarinankerrontaa, saati maksettua sosiaalista manipulaatiota, niin sen voisi edes tehdä ihan rehellisesti. Kyllä aina yleisöä riittää. Suomen "neutraalin", "virallisen" uutisoinnin kollektiivinen ja vaivihkainen, selkeä kaupallisuus ja poliittisuus oksettaa.
Toinen, tai oikeammin kolmas, oikeutettu epäilys on tieteen tekijöiden -tai tutkimusten tilaajien- kysymystenasettelu ja vastausten manipulointi. Peruskansalaiselta kysytään kohtuuttoman suurta ennakkoluuloisuutta, pohjasivistystä sekä nokkeluutta ihan perus marketti-asioinnilla.
No ja, artikkelin asiaan.
Olen ollut usein sairaana. Kertakaikkisen voimattomana, uupuneena, kivuissa, rikki.
Monta vuotta olen etsinyt ja löytänytkin erilaisia syitä tiloihini, ja tämä artikkeli käsittelee yhtä tuoreimmista löydöksistäni - joiden arvioin koskettavan niin montaa muutakin kanssakansalaistani, että kirjoitus oli tehtävä.
Olen usein kiivailemassa, että: "Miksei "kukaan" (ainakaan Suomessa) kirjoita näistä?!"
Pyhä Henki vastaa yhä useammin, että: "-Ole se, joka kirjoittaa."
Ai että, meikäläinenkö muka, ja millähän pätevyydellä. No, sillä pätevyydellä, että joku pikkublogin vasta-aloittanut, ei-lääkäri kertoo nyt sitten vain omista löydöksistään netin uumenista, toiveenaan että muutkin osaisivat kiinnittää asioihin huomiota ja saada hakusanoja tai kysymyksiä.
On kovin vaikea etsiä sellaista, mistä ei vielä tiedä mitään.
Siksi sanakirja on monesti paljon sivistävämpi, kuin hakukone - olkoonkin, että jälkimmäisen sisältö, ajantasaisuus (hyvässä ja hakkeroidussa) voi ja todennäköisesti on paljon laajempi. Ei tosin aina. Laitan melkein minkä tahansa kirjainyhdistelmän hakuun, aina löytyy jotain - mutta surullisen usein ei sitä, mitä etsin.
Koska arvostan muiden löydöksiä, väitteitä ja havaintoja, toivon kuulevani muiden jutttuja myös. Löysin myös tätä artikkelia kirjoittaessani aiheesta juttuja, ihan suomenkielisiltäkin sivuilta!
Koska en tiedä, miten Webnodesta saisin kommenttiosion päälle, olen tässä tahdin pakkohidastuksessa ymmärtänyt, ettei se ehkä olekaan tarpeellista. Minä kun voin jutun perään lisätä osion, johon täydellisen diktaattoristi valikoin saatuja asiallisia kommentteja (jos sellaisia tulee, nimittäin pornonmyyjät ja trollit eivät ole tervetulleita tälle sivustolle). Niin ne nimittäin näyttää muutkin "vapaan keskustelun foorumit" tekevän, Nimimerkillä: "Kirjoitin kommenttiani ketjuun taas koko päivän ettekä edes viitsineet julkaista sitä".
Koti voi turvallisuudestaan huolimatta koitua kuolemaksi.
Olemme kauan kuulleet tapauksista, jossa on kotona kaaduttu ja lyöty pää johonkin. Itse murskasin varpaan viilettäessäni liian kapeassa käytävässä. Suihkussa liukastuminen on myös usein esiin nostettuja kuolemanvakavia vaaroja, mutta entäs muu?
Joskus olen kuullut lyhyitä tokaisuja liittyen siihen, että naarmuuntuneet paistinpannut ja vaurioituneet emaliastiat eivät enää sovellu elintarvikekäyttöön, ja vanhat Mehu-Maijat. Muovista puhutaan vähän siellä täällä...
Silti kaikkea tätä myydään kaikkialla, ja kapulakieli piilottaa karmeita tosiseikkoja ja saa tilanteet kuulostamaan epärelevantilta niuhotukselta, johon vain bodaajien ja muiden ärsyttävien terveysfriikkien kannattaa kovalla vaivalla perehtyä.
"Ei elintarvikekelpoinen" saattaa siis tarkoittaa suomeksi "myrkyllinen".
Kehoitan kaikkia tekemään omia tutkimuksiaan ja myös jakamaan löydöksiään lähipiirilleen, ja ehkä jopa meidänkin sähköpostiimme (löytyy Contact -osiosta), ja kaikille väylille mitä itse on tottunut käyttämään; meidän kaikkien hyväksi.
Ja myös siksi, ettemme hilloaisi nurkissamme asioita, jotka sairastuttavat meitä, kun saatamme karsia kodeistamme samaan aikaan jotain tylsemmän näköistä, vaivalloisemman tuntuista, mutta tervettä arjenhelpottajaa.
Alumiini
Crackin poltto, imppaus, huurut - tuleeko mielleyhtymiä?
Retkeilyastioissa, alumiinifoliossa, tuikuissa - yllättävän monissa paikoissa käytetään tänäkin päivänä kaupan hyllyillä myytävissä tuotteissa alumiinia ihan pokkana. Sitä ei missään nimessä saisi päästää ruoan, haistelijan tai luonnon lähelle. Joitakin vanhoja astioita olen tunnistanut ihan sen perusteella, koska olen kerran nähnyt miltä se kuuluisa vanha Mehu-Maija näytti.
Useat lähteet ovat käsityksessä, että alumiinifoliosta irtoaa myrkkyjä vain hapokkaiden tuotteiden kanssa kontaktissa, eikä esimerkiksi hengitysilmaan - mutta en (enää) itse uskaltaisi lämmittää ruokaa kiukaalla tai uunissa käyttäen foliota.
Preppereiden kikkailemat hätävaranuotiogrilli-viritelmät säilykepurkeista huolestuttavat myös - mutta kuten sanottua, en ole asiantuntija, vain huomioija. Säilykepurkkiruoat ovat muutenkin jo arveluttavassa maineessa raskasmetallien ja hormonihäiriötuottajien lähteinä.
Tarttumattomat pinnoitteet / Teflon / Non-stick
Niistä käytössä ja ajan saatossa halkeilee ja hilseilee ruokaan kemikaaliyhdisteitä joita ei saisi sinne milloinkaan päästä. Seuraukset ovat huomattavia. En suosittele kenellekään missään keittiöön liittyvässä ainakaan.
Muoviosat kaikessa mikä kuumuu
Kauhat, lastat, kahvin- ja vedenkeitin. Kannet, rivat, eristeet, tiivisteet. Useimpien keittiöt ovat täynnä muovia, mm. Teflonin takia - hämmästyin omia tarvikkeita läpikäydessäni.
Pyhä Henki on kertonut, että kahvinjuonnissamme on jokin ongelma, mutten ole ymmärtänyt, kun vastaus jatkokysymykseen "Onko kahvi pahasta?" on "Ei, nyt et ole ihan oikeassa". Kahvi saattaa piristää, mutta keittotavasta voi päätyä (aivovaurio)pöllyyn. Hm!
Silikoni
Väitetään kestävän kuumuutta ja olevan turvallista - silti useat aiheesta kirjoittaneet/videoblogia pitävät kehoittavat välttelemään sitäkin. En ainakaan koviin kuumuuksiin enää niitä itse haluaisi.
Hyvästi kakkuvuoka ja muffinsivuoat, joiden avulla muutosta toiseen niitä kanniskellut ihanneminäni mielessään oli rakentanut menestysemäntää.
Lyijy
Maailmassa jossa glittertuote maksaa euron ja puinen vastaava kolmekymmentä, käsitteet nöyryydestä ja vaatimattomuudesta saavat ihan omia muotojaan (ja se lienee täysin harkittua). Nöyryyden esimerkkeinä toiminee vaikka se, että vähävarainen juo rikkinäisestä kahvikupista vuosi toisensa jälkeen: "Emmää piittaa sellasesta vouhotuksesta ja pinnallisuudesta".
Se kupin lasite saattaa hyvinkin olla lyijypitoista, tai materiaali lasitteen alla. Halkeamasta pääsee lyijyä sekä ilmaan, huulille, iholle, pöydälle, ruoka-/juomatuotteeseen.
Lyijyllä ei ole olemassakaan harmitonta minimisaantia - se voi altistaa suurille vaurioille, sairauksille, kaikinpuoliselle arjen vaikeutumiselle ja kivuille. Oireluettelosta kannattaa ottaa selvää.
Punaisesta (ja keltaisesta) lasitteesta suomalaisessa tuotannossa, lyijystä, kadmiumista sekä niiden testaamisesta on löydettävissä (ainakin tätä kirjoittaessa) harvinaisen kattava artikkeli Kuningaskuluttajalta.
Kristalli
Kristalli on ilmeisesti lasi-lyijyseosta, ja esim. lämmetessään vaikka auringonvalosta, ihosta, lämpimästä nesteestä, kynttilän liekistä, vapauttaa lyijyä ilmaan, iholle... Alkoholi saa kristallille aikaan saman, ja muukin liotus.
Luxus-lasillisen pöhnä ei ehkä olekaan vain juoma-peräistä.
Alunperin kristallisomisteilla ja -esineillä on mm. lisätty valon määrää sisätiloissa - mutta mietin vain; tanssiaissalit, isot kynttiläkruunut kynttilöineen ja suuren yleisön lämmittäessä katonrajaa..... Baalit (vanha termi tanssiaisille) eivät enää houkuta, tässäkään (tiedon) valossa.
Posliini
on minulle mysteeri ja toivonkin asian tiimoilta vielä tietoa. Amerikassa ilmeisesti monet ovat luopuneet kaikesta lasitetusta ihan varmuuden vuoksi, mutta itse en ole vielä niin pitkällä.
Joistakin paljon arjessa rakastetuista vanhoista mukeista tuleva inhottava tunne kielelle ja hampaille ja tietynasteinen haju kaiketi kyllä viitannee siihen, että lasitus on halkeillut ja vuotaa eikä siis ole enää tervetullut keittiöön tai mihinkään lämpimään.
Tässä tuleekin monelle suru pusakkaan, kun ei sitä (ainakaan sitä lohjennutta) oikein saisi kukillekaan laittaa maljakoksi, ruukuksi, kynäpurkiksi eikä kirjahyllyn päälle - jos ei siis halua jatkaa lyijymyrkytyksen saantia tai levitystä.
Näiden merkitys ihan arjen käyttöesineinä on hyvä pitää mielessä, ja ottaa vaikka enemmän kuvia hyvistä aamuhetkistä, kuin säilyttää muistoesinettä niistä, jos vaarana on sairas tulevaisuus.
Ruostumaton teräs
Tämä voittamattoman, ylivertaisen, ihmiskunnan todellisen voittotuotteen maineessa ollut tuote on alkanut saamaan silmissäni uusia värejä, sillä ainakin itse olen saanut useita ruostumattomia veitsiä ruostumaan. Eikä se nyt vielä - eihän mikään maallinen ole ikuista, ja mitäs olen kaltoinkohdellut työvälinettäni - mutta mitäs tämä nyt sitten on, että seos sisältää syanidia, joka tähden heti koskettaessaan hunajaa, hunajassa olevan äärimmäiset tärkeät entsyymit kuolevat... Ja tätä tuotetta käytän suussani, uitan juomani, kauhon ruokaani siitä päivittäin... Päivittäin. Eikä sillä olisi mitään merkitystä?
Kertokoon joku viisaampi tästä lisää.
Mikroaaltouuni
Kai tästäkin on joku sana sanottavana koska se edelleen löytyy niin monen kettiöstä.
Siis mikroaaltouunilla voi tehdä erästä keramiikan lasitusta, mutta ruoka on ulos tullessaan paitsi kuumaa, myös täysin säteilytettyä, vitamiinitonta "tyhjää" massaa jota ei enää voi kutsua ruoaksi vaikka sillä voikin ehkä vatsalaukkua hetken kuormittaa. Säteily ei tee hyvää myöskään laitteen kotelon ulkopuolella olevalle elolliselle materiaalille, tai esimerkiksi silmille.
Suosittelen poistamaan sen heti keittiöstä ja viemään vaikka varastonpohjalle odottamaan sitä mahdollista keramiikkakurssia.
Muovi muussa käytössä
Kaikkien suosikkituote perusämpäri, muovilaatikot, pesuainepullot, muoviset lautaset ja ruokailuvälineet - entäs ne? Näistä on virallisia suosituksia maakohtaisesti (??), puhutaan mikromuoveista, elintarvikekelpoisista, pakastukseen kelpaavista, saunakelpoisista.
Merkintöihin kannattaakin kiinnittää huomiota, sillä merkitsemättömät voivat käydä terveydelle tai turvallisuudelle hyvinkin kalliiksi. Ja hinnalla ei muuten ole tässäkään tapauksessa mitään takeita mihinkään suuntaan (paitsi siihen, saako välikäsi kuinka suurta katetta itselleen yksittäisestä tuotteesta).
Muovi saattaa sulaa - syttyä tuleen - luovuttaa kemikaaleja sisältöönsä tai hengitysilmaan. Hapristua, hajota, jäätyä ja murtua.
Useat säilytyslaatikot on merkitty kestämään jotain -20C ja +100C välillä elintarvikekelpoisena, mutta elintarvikekelpoisuuden määritelmä herättää huolta ympäri maailman.
Toinen ajatus, mikä itseäni huolestuttaa kovasti, on jatkuvasti likoamassa oleva juomavesiämpäri sekä altaan reunalle nostettava hana-astia, sekä saunan löylytilassa olevat muovivadit (sekä saavit ja kauhat). Onhan niitä tapauksia että seurueen kylpemiseen on mennyt tuntikausia, ja saavit ovat +80 C asteessa koko tuon ajan. (Samaan käyttöön on muuten näkynyt niitä vanhoja alumiiniastioitakin..)
Kynttilämassat
2000-luvun alussa oli kova tohina geelikynttiöistä. Materiaaleja ja mitä mielikuvituksekkaimpia koristeita ostettiin ja käyttötaidetta tehtiin itse, ja ideana juttu olikin mahtava. Myöhemmin selvisi, että massa saattoi palaa vähän turhankin riehakkaasti, sekä taisi olla palaessaan myrkyllistäkin.
No, nyt on puhuttu muistakin kynttiöistä. Aiemmin mainitsemani tuikut kaatuvat pelkästään alumiininsa puolesta - haluanko saada migreenin ja aivovaurion, vaikka tarvitsisinkin valoa (ja lämpöä)? "+-0"?
Steariini, parafiini, mitä ne ovat? Näistä liikkuu hyvinkin erilaista tietoa - päätelkää itse, tai parempi; kysykää Hengeltä johdatusta.
Mehiläisvaha kuulostaisi kevyen etsinnän päälle olevan ainut turvallinen massa, mutta niin kamalan kallis - ja paljonko meillä on enää mehiläisiä jäljellä sähkösaasteen ja antennien myötä? Onko tuotteen saatavuus ja jatkuvuus turvattua?
Karjalassa on aikanaan ilmeisesti käytetty päreitä, siis puisia pitkiä kappaleita, jotka on sytytetty ja laitettu (hirsi-) seinälle. Voin kuvitella minkälaiset hepulit nykyaikainen paloturvallisuustarkastaja voisi saada tästä... Näkisi painajaisia vielä vuosikymmenen päästä. En ole itsekään kovin ihastunut ajatuksesta ja toivon, etten joudu kokeilemaan metodia koskaan. (Ennen vanhaan oltiinkin ihan toista maata kuin tällaiset nynnyt?!) Toisaalta, häkää ja nokea lukuunottamatta, ja ajoittaisia kipinöitä, niin luulisi hyvin ilmastoidussa tilassa palamisen olevan suhteellisen myrkytöntä?
Sähköpeitot
Paloturvallisuus huomioitava - älä koskaan jätä sellaista yksin lämmittämään sänkyä (esim. valmiiksi), tai siksi aikaa kun nukut.
Varmista että tuotantomaa ei ole sellainen, jossa on normaalia fuskata turvallisuusasioissa ja materiaaleissa.
Ravinto
Yhä useampi ravintotuote on avoin kysymykselle, onko tuote ravintoa ensinkään. Pelkäksi vatsantäytteeksi ei kannata ottaa mitään - paitsi äärimmäisessä hädässä. Ja silloinkin kaikki kuorma joka ei edistä terveyttä vaan hidastaa tai tekee sairaaksi, pöhnäiseksi tai huteraksi, voi olla katastrofiksi. Siis tiettyyn pisteeseen nälkääkään ei tarvitse pelätä...
Väriaineet, mauntehostajat, säilyvyydenpidentäjät. Painon lisääjät, massan turvottajat. Kaikki nämä kuormittavat vatsalaukkua ja saattavat aiheuttaa sen, että elimistö koteloi nämä vieraat osaset esimerkiksi keskivartalolle turvaan, jotteivat ne joutuisi ruoansulatuskanavaan, näin siis estyen myöskään pääsemästä ulosteen mukana pois, ainakaan kovin helposti, tai nopeasti.
Hyönteismyrkyt aiheuttavat suuresti päänvaivaa kehoille - kuorten peseminen ja/tai huuhtominen on tärkeää, sekä pelto-olosuhteiden, poimijoiden, säilytyksen, kuljetuksen, että muun matkan vuoksi. Ja mitä pidempi matka ruoalla on lautaselle, sitä useampi taho niitä on ehkä käsitellyt.
Ihan uuden ulottuvuuden tarjoavat GMO-lannoitteet ja -siemenet, erilaiset kemikaalit eläinten käsittelyssä ja ravinnossa - niiden vaikutus (ihmisenkin) hormonitoimintaan, lisääntymiseen, mielialoihin ja aivojen toimintaan yleisesti on vähätelty mutta huomiota vaativa tutkimuskohde.
Hyönteiset ovat riesanamme varmasti maailman loppuun asti - ehkä Uudessa Jerusalemissa, jossa leijona ja seepra voivat olla ystäviä, mekin voimme kaikessa rauhassa keskittyä ihailemaan hyttysten hentoa keijusiluettia ja suuren kärpäsen kaunista, kiiltävää sinistä panssaria.
Sitä ennen, meidän olisi hyvä olla tietoisia sellaisista seikoista, jotka vielä iso-isovanhemmillemme ovat olleet vain riesoja, joiden kanssa täytyy elää, mutta meille lähempänä viime vuosituhannen vaihdetta kaupungissa kasvaneille, ehkä tuntematon, käsityskyvyn tuollapuolen oleva järkyttävä todellisuus. Nimittäin se, että jauhoissa, pähkinöissä, leseissä, hiutaleissa, siemenissä, saattaa hyvinkin olla hyönteisen munia. Se ei ole mitenkään epätavallista. Tästä ei vain puhuta, ja jos puhutaan, sanotaan vain välttelevästi, että "pidennät jauhojen säilyvyysaikaa käyttämällä ne pakastimessa"... Niin, siis kun jauhot eivät mene pilalle; päivämäärä on oletettu aika, jolloin mahdollisesti tuotteen joukossa olevat munat voisivat olla kuoriutumassa.
Siksi kuivatuotteet täytyy käyttää pakastimessa ennen kaappiinlaittoa. (Samoin muuten tekstiilit sekä kirpputorilta että kaupasta.)
Sitten luetaan pahanpäiväisesti yllätetyistä ihmisistä, joiden kaikki ruoat on vallannut ja syönyt jokin ihmeellinen tuholainen (esim jauhokoisa tai torakka). Satojen eurojen ruoat. Karmea tilanne - ja näiltä vältyttäisiin useammin, jos asiasta puhuttaisiin. Asiaa ei auta se, että lapsia ja nuoria ei auteta kestämään todellisuutta vaan hyssytellään todellisuus joksikin muuksi; luottamusta tarvittaisiin siihen että lapsikin on ihminen, tuleva aikuinen, ja oppii kyllä selviytymään arjessa ihan yhtä just-ja-melkein (ja rukoillen Herraa avuksi) kuin kuka tahansa muukin onnettomuuksille altis ihmisolento.
Niin. Walter Veith pitää (englanniksi) loistavan luennon siitä, miksi ruokasäädökset Vanhassa Testamentissa ovat mitä ovat. Niihinhän kuuluu myös varoitus hyönteisistä. Kuitenkin luemme Johanneksesta, joka söi heinäsirkkoja, ja tämä saa useat hämmennyksiin.
On todettu, että House Cricket, suomeksi kotisirkka, on erittäin allergisoiva, eikä kuoren kitiini sula ihmissuolistossa. Kyseessä on siis hengenvaarallinen ainesosa, jota jostain syystä tällä erää valmistajilla on lupa laittaa ruokavalmisteisiin lisäämään painoa tai massaa. Ihan jo tästä syystä ostaessaan kasvistuotteita kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko tuote vegaani vai ei - huolimatta aiemmasta jauhokommentista. Tätä kirjoittaessani en ole vielä selvillä, minkälaisia olosuhteita tai maksuja vaaditaan "Vegan"-leiman käyttöoikeuteen (joka ei tietystikään takaa vielä mitään niinkuin ei "Luomu"-leimakaan, mutta antanee sentään viitteitä firman perus käytännöistä tai röyhkeydestä?), mutta tätä House Cricket-trendiä ajatellen aloin pohtimaan asiaa.
On esitetty mahdollisuuksia, että jopa ihmisperäisiä ainesosia olisi marketissa - mutta siitä en todellakaan ole varma!
Ei sinänsä myrkyllistä, mutta mielenkiintoista, on muuten se että jopa muropaketissa, jossa ei pitäisi olla mitään muuta kuin riisinjyviä, on myös mm. sikaa.
Ainesosaluettelot, joita yhteiskuntamme onneksi vaatii ainakin jossakin määrin, paljastavat mielenkiintoisia asioita.
Kaasulla ja retkikeittimellä kypsennys
En ymmärrä miksei kukaan vaivaudu kirjoittamaan tätä yksinkertaista lausetta missään: Jos kaasua tai retkikeitintä on pakko käyttää sisätiloissa, varmista ilmanvaihto tarkkaan! Vaikka olisi talvipakkanen tai mikä myrsky, huone täytyy tuulettaa hyvin sekä käytön aikana että sen jälkeen! Jos turvaudut tähän sähkökatkon tai vastaavan aikaan, olet viisas käyttäessäsi tällaista - ja tuuletusta- huoneessa jonka on varaa tulla kylmäksi. Yksiössä/avopohjaisessa asunnossa tarvitaankin sitten astetta enemmän mielikuvitusta - muista paloturvallisuus ja mahdollisesti kaatuilevat tai liikkuvat viritelmät!
(Sähkökatko kaukolämmitteisessä tai sähkölämmitetyssä kiinteistössä voi käydä tukalaksi tunneissa - tee itsellesi nukkumis-oleskelu-ruokailu-tila/huone tai teltta (monet neuvovat rakentamaan majan vaikka pöydän alle), ja keskity sen lämpimänäpitämiseen - muttei lämpötuikuilla tai muulla tulella..)
Homeet
Hysteria on turhaa: niitä on kaikkialla, ja voimme vain yrittää pitää niitä kurissa ja ojennuksessa. Ne on kuitenkin liitetty jopa syöpien aiheuttajiksi, ja homeelle altistunut, eli homeherkistynyt, on vaarassa herkistyä monelle muullekin asialle, hyvinkin nopeasti, ja vakavasti. Tutkimusten mukaan sähkösäteily vahvistaa homeita ja heikentää ihmistä.
Kemikaaliherkkyys
Hajusteet ovat tuhoisia iholle, nenälle, limakalvoille. Niillä peitetään hajuja, jotka kertovat todellisista toimintaa vaativista kohteista, samalla vaurioittaen hajuhermoja ja, imeytyvät ihon läpi.
Eteeriset öljyt puolestaan jopa syövytttävät.
No mitä kummaa sitten voi käyttää???
Jaa. Useat ovat päätyneet tulokseen, että puu, lasi, ja valurauta, ruostumaton teräs.
Puusta saa tehtyä melkein mitä vain; oikein valmistettu lasi kestää kuumuutta, ja valurauta kovaa käyttöä ja kypsennystä eri lämmön lähteillä.
Raudan irtoaminen ruokaan ei monen lähteen mukaan ole ongelma, vaan itseasiassa terve ratkaisu anemiaan - mutta kehoitan jokaista tekemään omat tutkimuksensa ja johtopäätelmänsä tästä (omien kehollisten ominaisuuksiensa mukaan). Valurauta myös vaatii käyttövoimaa sekä huolenpitoa, joka on hyvä ottaa huomioon. Raudan sähkönjohtavuudesta ja siten sähköherkkyyteen soveltuvuudesta en osaa sanoa.Esimerkiksi Helecleaner -blogissa kerrotaan valuraudan ominaisuuksista, huollosta ja valintaperusteista.
Juu ja ruostumatonta terästä suositaan kovasti - mutta kuten kirjoitin, syanidipitoisuus huolestuttaa itseäni orastavalla hirvityksellä. Varoen pitkäaikaista liotusta sekä naarmuttamista, sen luulisi kuitenkin olevan ok ruoan kypsennykseen. (Hunajaahan ei pidä muutoinkaan kypsentää jos sunkin on mahdollista.)
Peltipurkit ja -rasiat
"paloturvallisina" lämmönlähteiden läheisyydessä - not. Kauniita tai ei. Tai, ehkä paloturvallisia, muttei ihmisystävällisiä, jos lämpö vapauttaa ilmaan niistä jotain.
Led-valot
Valon ja äänen taajuudet aiheuttavat joillekin havaittavaa haittaa ja kiputuntemuksia.
Loisteputkivalot
Luin, että valontuotanto tapahtuu kaasujen ja värähtelytaajuuksien avulla, mm. vapauttaen elohopeakaasua (joka vuotaa myös hengitysilmaan). Moni sähköherkkä on erityisen pahoinvoiva näiden läheisyydessä, ja luulen että sähköpahoinvointia lisää kemikaalialtistus.
Lyhdyt (eri materiaaleista), suuret kanto- ja säilytysastiat (e.m.) - takorauta - pelti - sinkitty teräs
- mitä ihmettä nämä ovat?
Miksi sinkityn teräksen tuotteissa lukee järjestelmällisesti "Ei elintarvikekelpoinen". Sehän on vakava lause!
Tosiaan, kannustan jokaista tekemään omaa tutkimustyötä, kyselemään ja kuuntelemaan eri lähteitä, vertailemaan, ja pistämään merkille omia tuntemuksiaan.
Tekeekö kahvin juonti virkeäksi, vai ei - ja voiko se johtua kahvista vai keittimestä? Vai kahvin oheistuotteista - pakkauksesta, säilytyskaasuista, lisä-aineista, härskiytymistasosta, viljelyolosuhteista, käsittelijöistä, tehtaasta, ...?
Olet sitten samaa mieltä, eri mieltä, tai omaa mieltä, jos heräsi ajatuksia, vinkkejä tai oikaisuja, ota yhteyttä sähköpostitse!