(pause) with music -nimellä julkaistu Submarine äänikollaasista LifeSoundtrack 2018.

"Olen kuin sukellusvene keskellä muutoksen, epävarmuuden ja vaaran merta. Tutkaan, mitä pinnalla tapahtuu koska se on viisasta, mutta annan sen olla taka-alalla juuri nyt. Olen syvällä ja huolenaiheekseni mahtuvat juuri nyt vain välittömät esteet - ja niitä on paljon, sillä maasto on haastavaa ja pinnan alla, tässä omassa maailmassaan, on paljon murehdittavaa. Toinen murheeni johon minun on nyt keskityttävä, on että pääseehän purkkimme ehjänä perille. Eteenpäin - eteenpäin. Kurssin tarkistus. Eteenpäin. Sydämeni lyö, jalkani käyvät, ajatusprosessi kiitää. Rukoilen lakkaamatta - Herran sanat ovat polttoaineeni; Hän ohjaa radiosta ja tarvittaessa ottaa autopilottini omaan hallintaansa. 'Jaksa vielä hetki!' Menen eteenpäin. 'Jaksa vielä, eteenpäin!' Liikun meren halki kuin sukellusvene; hitain, keskittynein liikkein. Minuutti kerrallaan.Eräänä hetkenä nousen pintaan, vedän rakasta happea ja annan silmieni tottua auringonvaloon. Tännekö on tultu?"

muuttopakkaus - muuttopäivä - muuttoruoka - mitä muistaa muuttopäivästä - ajatuspähkinöitä valmistautumiseen

Jos muuttopäivä on jo käsillä, hyppää suoraan ihan loppuun ja lue muu jos on aikaa.

Tuoreemmat kaveriartikkelit elämäntapamuutoksiin, omistussuhteen muuttumisiin, kehomuutoksiin ym liittyen: Kesä tulee - olethan bikinikunnossa? ja Myrkyllinen keittiö.

Muutokset useimmiten ovat jotain, mitä ihminen ei ole itse suunnitellut tai pyytänyt. Vaikka muuttoilmoitus tai muu vastaava onkin itse tehty, usein olosuhteet vaativat tekemään muuttopäätöksen. Harva on Nuuskamuikkusen lailla kasvatettu juurettomuuteen ja siihen, että voi olla kotonaan missä hyvänsä. Toisaalta, eihän Nuuskamuikkunenkaan ole.

Itse inhoan muuttoja sitä enemmän kuin mitä olen joutunut muuttamaan.

Uskovaisuus antoi omaan katkeraan muuttajan tuskaani kuitenkin helpotusta: mikään näistä aikuisiän asunnoista ei yritäkään enää olla Koti, siinä mielessä, että niissä olisi missään varsinaisesti sellaista kiinteyttä kuin mitä perinteiseen "koti" sanaan liitetään. Sain nimittäin Kodin - sellaisen, josta kuulen alati, josta tiedän paljon, ja johon odotan pääsyä.

Tämä maallinen vaellus, pelikenttä, täytyy kuitenkin suorittaa ensin läpi, ja pelihahmoni täytyy sekä levätä että työskennellä jossain, mieluiten turvallisessa paikassa (mutta yrityksen onnistuminen on Herrasta kiinni). Se tarvitsee myös, toisin kuin useimmissa peleissä, ihan oikeat tilat niille kamoille joita on joko ihan pakko hyysätä tai joita on hauska hyödyntää johonkin.

Sitä kun on niin mukava joskus syödä jotain. Vaikka jotain paistettua. Siihen tarvitaan jo oikeanlainen lasta, pannu, lautanen, jokin haarukan tapainen syöntivekotin (joskus sitä vaan arvostaa lusikkaa niin paljon). Pannun putsaukseen tarvitaan omat vehkeensä ja niille paikka; pannun ja astioiden säilytykseen jokin paikka; ja niin ees päin.

Kotimme, tai, hotellimme, ovat harvoin täynnä vain niitä asioita joita erityisesti muistaisimme kysyttäessä, mitä ottaisit matkalle, tai mukaasi tulipalon sattuessa. Mutta sitten, kun tulee kysymys muutosta.......

Jokainen tavara täytyy ottaa paikoiltaan, mitään ei saa jättää. Eli: Heitätkö pois, vai olisiko se juuri oikea käyttötyökalu siihen hommaan, mitä varten se on kämppääsi päätynytkin? Auts.

Itse tilanteissa, elämässä mukana, itse elävä Jumala on armossaan suonut meille Sanaa ja ohjausta, ja myös kertomusta Temppelin varusteiden siirrosta aivan kuin eri lähteisiin, joissa on jaettu viisautta näistä katastrofeihin verrattavista elämänmuutoksista. Moni onkin selvittänyt tätä ongelmaa juurta jaksain, esimerkiksi Ilana Aalto (Paikka kaikelle - kaikki paikalleen), jolta olenkin oppinut paljon arvokkaita ajatuskuvioita. Aihe tuskin lakkaa olemasta aina jollekulle ajankohtainen, vaikka kuinka maailmaa muutettaisiin omistuksettomaksi tai metafyysiseksi.

En ole osannut ymmärtää ajan hetkessä syitä joillekin Herran oppiläksyille tai ohjeille, ja joskus onkin tullut vikuroitua. Joskus viesti on ollut niin selkeä ja osunut sydämeen niin, etten ole voinut minäkään jättää kuulematta, ja taas pätee vanha viisaus: "Kaikelle on on tarkoituksensa."

Osa muuttoon valmistautumista on omaisuuden tarkistaminen ja karsinta - ja hassuna kuviona ällistyttää että luullaan ihan todella, että kaikkialla on kauppoja ja niistä vain aina saa kaikkea uutta.

Koen, että mun on pakko mainita näin julkisesti joitakin niistä karsintaperusteista joita mulle on herätetty:

• vaatteiden väriaineet - turvallisuus hangatessaan ihoa pitkin päivää
• lyijypitoisuudet esim. ihan hyväksytyissä elintarvikeastioissa - entä ruoissa - entä koriste-esineissä? Kristallistako voi irrota lämmetessään, esim. ikkunalla auringossa, lyijyä? Televisiosta? Verhonipsuista? Kaulakoruista? Lyijymyrkytykselle ei ole turvallista minimirajaa - miksei tästä puhuta "missään"? Missä Karpon seuraaja -ohjelma??
• maalien hilseily - mitä hiukkasia vapautuu? Mitä voi päästä ihoni alle?
• meikkien ym. sisältö - ihollani, huulillani, silmissäni!
• untuvatuotteet raa'asti kiduttaen eläimiltä, villatuotteet (mulesing), muut turkikset tai nahat käsittämättömin metodein hankittuna (mulla ei ole mitään turkis- tai nahkatuotteita vastaan, vaan eräitä tapoja. Meidän tehtävämme on pitää eläimistä huolta (ja siten/sitten hyötyä), eikä kiduttaa heittääkseen roskiin! Turkisteollisuudessa on käytetty kidutusta tapana saada tuotteelle ns. "niskavillat pystyyn" - ja sen tosiaan tuntee karvasta.)
• orja-kauppiaiden, ihmiskokeiden suorittajien, elinkauppiaiden ylläpitämistä tuotantolaitoksista tulevia tavaroita - tarvitsenko tätä oikeasti, vai rahoitanko typeryyksien vuoksi näiden laitosten toiminnan jatkumista? Joistain tavaroista huokuu tämä tunnelma, vaikka siitä on vaikea saada kiinni - varsinkin jos se on jokin tosi "siisti" juttu.
• saatanalliset kuviot ja muut noitamerkit. Jotkut tuotteet ovat sellaisia, että merkit eivät ole niin selviä ja tavaran vaihtoa tai poisheittoa ei ole voinut tehdä helposti tai nopeasti, mutta Herra antoi tuskaan Sanan: Hän tekee tyhjiksi noitien merkit. Jos juttu tai tuote on jotain, mitä vielä koet tarvitsevasi, muista vain kiittää sen käyttömahdollisuudesta Herraa Isää. Jos merkki on silmillesi räikeä ja se painostaa sinua ja se on jotain, jonka voit heittää pois (vaikka kuka muu ihminen sanoisi että olet typerä), on parempi olla ilman. Jotain muuta kyllä ilmaantuu, tai sitten opit toisia toimintatapoja ja tajuat ettei se niin tarpeellinen ollutkaan.

Näitä juttuja on pikkuhiljaa kerääntynyt vuosien varrella kauhisteltavaksi ja tutkittavaksi, ja aikamoista rääppimistä on tehty. Silti, muuttaminen on kamalaa ja karsiminen vaatii vielä enemmän huomiota: onko tämä sen arvoinen että jaksan kantaa kaiken muun lisäksi tätäkin - onko tämä muuttoauton tilan arvoinen? Onko se sen arvoinen, että jaksan päätepisteessä pestä sen muuttopölyistä, ja tonkia sitä kaiken muun joukosta. Ehkä todella - riemu voi olla suuri, kun vihdoin sieltä jostain jonain päivänä löytää sen parhaimman soppakauhan, jonka avulla se arki jota meidän kaikkien on pakko silloin tällöin suorittaa, sujuu helpommin.

Ja todennäköisesti sitä soppakauhaa ja muuta sitten on kuitenkin sen verran, että päänvaivaa, kantotuskastelua ja käytännön järjestelyä piisaa.

Oma muuttajan vinkkilistaukseni menee tällä kirjoitushetkellä suurinpiirtein:

• Vältä sokeria - Liikenneturvallisuusviraston teettämän tutkimuksen mukaan sokerin nauttiminen itseasiassa pikahiilaripiikkinsä takia väsyttää. Pitkää muuttomaratonia ei kannata tehdä karkin tai sokerikahvin siivittämänä - se näkyy tuloksissa heti. Lisänä, sokeri lisää niveltulehduksia ja keskivartalolihavuutta, ja näitä kivuliaita, arkea raskauttavia ongelmia saattaa joutua hoitamaan vielä pitkään muuton jälkeen (riippuu toki muuton pituudesta ja kulutuksen määrästä).
• Muista saada paljon kaloreita - työ kuluttaa niitä.
• Juo vettä lähes joka kerta kun muistat. Vesipullo aina täynnä ja lähellä.
• Yritä nukkua, kun kerkeät. Siinä vaiheessa kun pää ei toimi tai jalat ei kanna, mene nukkumaan. Vaikka pöydän alle tai ylle, kunhan saat ummistettua silmät edes hetkeksi, tai edes jalkoja vähän ylös.

Aleksanteritekniikka on mielenkiintoinen metodi, jonka on kehittänyt eräs näyttelijä, joka rupesi tutkimaan omaa kehoaan lavajännityksen inspiroimana. Hän kehitti lepotekniikan, jonka pääasiana on selkärangan ja niskan suoristaminen lattialla maaten jalat taitettuna, niska oikein tuettuna. Tähän tekniikkaan liittyy myös istuma-asennon tarkistaminen, seisonnan tarkistaminen, ja hengitykseen vakavasti suhtautuminen. Kaikki huomion arvoisia asioita, ja tekniikan 20min makuu todella voi vastata muutaman tunnin tirsoja.

Ranskassa tehtiin luolatutkimuksia 70- 80,- ja 90-luvuilla: tarkoituksena oli tutkia ihmisen nukkumisrytmiä ilman yhteiskunnan tai auringon mukaan menoa. Tulokset olivat sen kaltaisia, että 8-8-8 -rytmin epäluonnollisuus ja useiden tuskastelut jopa kemikaalipakotuksen alaisuuteen näyttäytyvät järkyttävässä valossa.

Tutkija, koekaniini, laskettiin luolaan yksisuuntaisella yhteydenpitolaitteella keskeneräisine paperitöineen. Hän pian unohtui valvomaan huomattavasti pidempiä aikoja ja myös nukkumaan samansuhtaisesti pidempiä aikoja kuin mitä nykyään sallitaan. Viimeisimmässä kokeessa valvojat luulivat jo tutkijan kuolleen ja olivat pilata kokeen lähettämällä pelastuspartiota, kunnes radiosta kuului ääni joka selkeästi tuli nukkuvasta.

Ihminen kestää yllättävän pitkiä aikoja katastrofissa. Jos on mieleltään ehdollistettu 888-rytmiin, voi olla ehdottoman varmasti vaikeuksissa. On kuitenkin muistettava, että kaikella jaksamisella on rajansa - vaikka Herra on nimenomaan sellaisten Jumala, joiden oma raja on tullut ja mennyt jo kauan aikaa sitten.. Kuitenkin unta vaaditaan sitä enemmän kuin mitä pidempään valvoo. Jos muutto tai kriisi mikä hyvänsä kestää kauempaa, esim useista päivistä viikkoihin, kuukausiin tai tapahtumaketjujen niin sattuessa, vuosia; on univelkaakin sitä enemmän maksettavana.

Joskus muuttaminen kuitenkin todella on juuri niin tärkeää; juuri niin arvokasta; pakollista. Jatketaan.

• (Raamatun Jumalan) rukoilu ja ylistys on parasta apua mitä voit itsellesi antaa.
• sitten vitamiinit: kaikki antioksidantit ja vitamiinit mitä ehdit saada. Ja ajattelukyvylle kalaa tai pähkinää (muista maapähkinän kanssa kalsium, esim. maito). Jos olet purkkiriippuvainen, en tiedä niiden annostuksista paitsi, että olen kuullut paljon suosituksia terveysammattilaisilta D-vitamiinille jopa 2000 IU/pv, puoleksi vuodeksi kerrallaan. Ilmeisesti ihmisellä menee pitkäkin aika totuttaa kehonsa vastaanottamaan vitamiinit joko synteettisinä tai luonnollisina - samaan aikaan otettuna ei joidenkin tutkimusten mukaan keho pysty hyödyntämään kumpaakin vitamiinilähdettä.
  
  Se ei kuitenkaan estä syömästä marjoja, vihanneksia, mehuja ja haudukkeita ja täten yrittämästä lisätä vireystilaa ja kestävyyttä - ovathan ne myös parasta herkkua. Muista sitruksen jälkeen maito hampaille!
  
  Myös kahvi on antioksidantti-hauduketta; selittää suomalaisten, pitkän talven maan kansan, kovan janon. Kahvi ei kuitenkaan ole ainut lähde kofeiinille tai antioksidanteille.
  Makeutettuja virvoitusjuomia kehoitan myös jättämään vähemmälle.
  
  Tuore ruoka on parasta - enkä puhu nyt sushista tai tartarista - niitä paljon kuluttavissa maissa on perinteisesti ollut myös aika kovat kuolleisuusluvut liittyen heisimatoon. Puhun kotimaisista, erityisesti villiyrteistä, joita myös ajoittain rikkaruohoiksi kutsutaan. On upeaa, kuinka Luojamme on tehnyt niistä niin sitkeitä, etteivät globalistikauppiaat tai sellaisten pauloihin saadut viherpeukalot ole vielä saaneet niitä hävitettyä maan päältä!
  Jos muuttosi osuu kesälle, ota välissä itsellesi tunti-pari vapaata ja käy poimimassa itsellesi ruokaa. Vaikka lupaavan paikan ohi ajaessa! Seuraavalla sapuskalla huuhdo hyvin ja joko syö sellaisenaan muuttomuonan ohella tai, jos satut saamaan nokkosia, muista että ne on ryöpättävä (eli kiehuvassa vedessä n. puoli minuuttia) ennen paistoa (kuivatut on turvallisia, mutta siinä menee viikko). Voimaruokaa, mutta näissä olosuhteissa aika työläs valmistettava. Jos lautasella on einesruokaa, muista että sisältö vaikuttaa oleellisesti jaksamiseesi. Vehnä väsyttää, raskas kuitu myös (esim paljon pähkinää). Pihvi kannattaa syödä vasta muuton jälkeen. Suosittelen helppoa, pehmeää, pikkumussutettavaa puuhan oheen. Hah, ja vaikka kuivattuja nokkossipsejä!
• Sitä paitsi, muuton aikana ei enää kannata pitää sitä paistinpannua käytössä odottaessa tiskaamista... Tai lempimukia, joka saattaa kolhiintua, tai isoäidin posliinilautasia.
• Rohkeasti retkikamat esiin, ja mitoitettu niille tarkoitettuun kanto-astiaan tai -laukkuun, jossa ne tuodaan viimeisenä uudeen osoitteeseen, jotta heti pakollisten asioiden jälkeen on mahdollisuus rojahtaa lepäämään ja ravitsemaan, jotta jaksaa aloittaa purkuhommat vaikka seuraavana päivänä, tai sitä seuraavana.
• Suola auttaa jaksamaan pidempään, matkalla ja erityisesti helteellä. Kide kielen alle.

Miksi on niin normaalia pitää lauantaita krapulapäivänä jolloin syödään valmista eikä tiskata (niinkuin sapattiakin kehoitetaan pitämään), mutta muuton tai vaikka matkustuksen jälkeen on huono omatunto nukkua yhtä päivää (tai tarvittaessa useampaa, jos on saanut sovittua aivan pakolliset menot soveliaasti)? Pääasiahan on että muutto on suoritettu; vanha paikka siivottu, muuttoauto palautettu ja laskuttajille tiedotettu uusi osoite.. Ja tietysti se, että perhe tai muuttoporukka on selvinnyt hengissä yli. Jotain on ehkä mennyt rikki, mutta toivottavasti pelkkää tavaraa. Usein väsymys, huoli ja kiire tuottaa tilanteita joissa kiivaillaan toiselle. Joskus, itseasiassa usein, muutossa jonkun on otettava vuorollaan hoputtajan tai ns. "piiskurin" rooli, kun toiset vuoroin väsyvät ja kello kulkee ja aika vaan loppuu - mutta jos perille päästään rikkimenneellä ihmissuhteella, on muutossa mennyt rikki jotain paljon arvokkaampaa kuin kaikki kannettu omaisuus.

Unohduin taas kirjoittamaan, kai koska kokemusta aiheesta on ja jälkiviisasteltavaa riittää.. Kirjaa odotellessa :D (jonka soisi olevan paremmin jäsennelty!) Tiivistetäänpäs ja jatketaan:

• Tavara on vain tavaraa. Tarpeeksi monta muuttoa vastaa tulipaloa, mutta perheenjäsentä et saa uutta tai vastaavaa. Vaikka ihmissuhteen täytyy kestää väsymystä, kiirettä, hätää ja kiivailua tiettyyn pisteeseen asti, kenelläkään ei ole oikeutta heittäytyä ilkeäksi - eikä sellaiseen kannata vastata silloin kun on kriisi päällä - paitsi jos Herran kunnia sitä vaatii. Silloin tilanne saadaan myös talttumaan sekä työtahtia ja -laatua parannettua - puhumattakaan, että päästään taas "samalle sivulle" ja tiimiksi. Ihmeellinen juttu mutta käytännössä koeteltu. Totuus on totuutta ja se saa ihmiset näkemään kokonaiskuvaa oman sumunsa läpi. Jos kyse on vain itsesi egon loukkaamisesta, anna lian valua viemäriin.

• Ravinto: vettä aina muistaessa - suola - kalorit - helposti sulava, sokeriton ja mieluusti vehnätön eväs, vitamiinit & antioksidantit. Älä jätä ruoanvalmistustarvikkeita pakkaamatta viimeisille päiville; ruoanlaittoon tai tiskaamiseen ei ole aikaa. Mikro pilaa ravinteet; syö mieluummin kylmänä. Valmista ruoat etukäteen pakkaseen; kestävät pöydällä seisomista ja pitävät muita ruokia kylmänä matkustaessa. Kofeiiniaddiktin kannattaa keittää kahvia etukäteen jääkaappiin.

• Pakkaa iso matkalaukku kuin kuukauden matkalle. Olen lukenut myös retkivarusteista ja kriisipakkauksista tätä varten, eikä kaduta :D Yllättävän vähillä purkeilla ja vermeillä tulee toimeen, mutta entä jos vaatteet on märkiä tai likaisia ja muuttosäkkejä "sata" ja mites pyykkikoneen kiinnitys tai pyykkien ripustus (joka vie tilaa)... Vanha sananlasku tiivistää huomion kolmeen vaatekappaleeseen: "yhdet päällä, yhdet pesussa, yhdet kuivumassa." Sillä pitäisi selvitä jonkin aikaa vaikka valikoima olisikin suppea.
  
• -Valitse yksi hyvä tyyli johon olet omassa elämässäsi tottunut, viimeajan arjessa, ja varmista että on vaihtovaatteita sen tyylin sisällä.
  
• -Ehkä yksi hyvin pienitilavuuksinen juhlavaate tai -asuste.
  
• -Lökärit.
  
• -Vaihtokengät.
  
• -Hiusharja, pari pampulaa, yleissaippua, hammasharja & asiaankuuluva mömmö. Vararulla vessapaperia. Jos meikkaa tms, minimivalikoima ja mahdollisesti matkakoot.
• -Pakkaa laukkuun oma valikoimasi kipulääkettä (moni ruoka toimii myös kipulääkkeenä. Vaikket käyttäisikään synteettejä ei tarvitse olla kivuissa); lihakset tulee olemaan kipeänä, hyväksy se ajoissa,
• - ja ensimmäisen päivän muita herkkuja.
• -Sähkötöntä viihdettä/ajanvietettä/iltalukemista/odotteluun. Mielenkiintoinen kirja, kynä, päiväkirja? Pieni peli koko porukalle?
• -Jos kuluttaa multimediaviihdettä, niin ehkä tuotantokausi omaa lempisarjaa mahtuu matkalaukkuun formaatissa joka toistuu omalta laitteelta, esim. DVD läppärille (nettiyhteydet/laitteet/salasanat voi olla hakusessa, älä luota niihin ensimmäisiä päiviä ajatellen). Tosin muistutan, että moni sarja päältä kaunis ja väsyneenä voi olla vaarallista katsoa, mitään. Mieluummin nukkuu tai pulisee tai ihmettelee uutta asuntoa.
• -Koneelle on myös ladattavissa erilaisia kirjoja, tutkimusmateriaaleja ja muuta mielenkiintoista, mutta aivojen käyttöä ne kaikki vaativat. Viittaan edelliseen.-Muutama pieni pyyhe mieluummin kuin yksi iso.
• -Aina kannattaa olla villasukkia ja lämmin vaatekerta. Varsinkin vasta-muutetussa asunnossa voi olla kylmät lattiat; muuttaminen ja ovien aukipito on tuulettanut ja viilentänyt hetkeksi asuntoa, eivätkä laatikot/säkit lämmitä ilmapiiriä. Sitäpaitsi rasitettu keho saattaa kaivata erikoislämmikettä.
• -Tärkeimmät laturit! Varavirtalähde ja pattereita / akkuja. Yleissulake.
  

Tee jokaiselle perheenjäsenelle oma laukku, äläkä päästä tätä laukkua / näitä laukkuja hautautumaan alimmaisiksi vaikka ne vietäisiin ensimmäisenä. Mieti tarkasti kasauspaikka ja pidä suunnitellusta kiinni.

Olen huomannut monessa muutossa, että tällaiseen laukkuun saattaa kerääntyä nurkista yhtä sun toista "maailmantärkeintähilavitkutinta", ja sitten laukkuja onkin useampi, ja määränpäässä on tarpeettoman vaikeaa löytää niitä yksinkertaisimpia joka päivä tarvittavia asioita. Toisaalta, onhan sekin kivaa, että saman tien voi avata useamman niistä tärkeistä laukuista ja lipaston takaa löytyneet aarteet ja sängyn alta kaivetut, kadonneeksi luullut lempisukat on taas koottu saataville. Uusi arki tervetuloa!

Äitini suku on opettanut mittaamaan tulevan huoneiston sekä mukaan tulevat huonekalut. Paperikaavan avulla tehdään ennakoiva sovitus ja muuttomiehille tehdään värikoodaus huoneiston oville. Menestys joka kerta!

Muistuta itseäsi tasaisesti, että laatikot &/ säkit vievät paljon enemmän tilaa kuin purettu tavara, ja sotku on vain hetkellistä. Uusi arki koittaa ihan pian.

Hetki retkikamoilla myös antaa etäisyyttä vanhoihin rutiineihin ja antaa mahdollisuuden suunnitella arki paremmaksi, kun saat purettua tavarat. Pari päivää tai pari viikkoa voi olla kuin lomamatka... Jos saa asenteen kuntoon.

• Musiikkia, joka pitää hereillä mutta ei vaadi aivokapasiteettia itselleen - eli mieluiten instrumentaalia. Sellaista jonka tahdissa on tuttua ja hauskaa siivota, eikä nukahda rattiin.

Aiemmin mainitussa Liikenneturvallisuusviraston tutkimuksessa havaittiin monta vaihetta vireyden ja rattiinnukahtamisen välillä - haukottelu oli listalla jo hälyttävän pitkällä ja vaatii välitöntä reagointia. Pitkällä matkalla kannattaa pitää pieniä taukoja ja varmistaa hapen saanti.

Pohtimiset kannattanee tehdä ilman musiikkia, mutta kun pääsee vauhtiin.. Ylistysmusiikki on myös suositeltavaa, rajallisiin tilanteisiin tosin, edelliseen viitaten. Koska Herran ylistys todella auttaa myös juuri siellä haasteessa, eikä vain kun asiat menee hyvin jo valmiiksi.

• Mitä tarkemmin pakkaat, sitä vähemmän kannettavaa tai enemmän tilaa autossa. Kuitenkin usein tulee kiire ja tila ja voimat on vähissä, ja sitten runnotaan säkkiä tai lootaa ajatuksella "kunhan on matkassa". Suojaa herkät esineet laatikoihin esim vaatteilla ja kodintekstiileillä.
• Mitä aiemmin aloitat pakkauksen, sitä useampi laatikko on huolella pakattu ja ehjänä perillä. Aina ei saa kaupasta uutta, ja mitä enemmän pakkaa sitä enemmän löytää pakattavaa "vaikka kaikki on jo melkein valmista". Aina on vielä jotain, ja sitten on vielä siivoaminen. ja ikikysymys "kuinka kuljetan siivousvehkeet ja ne loput pikkuroinat nurkista".
• Aloita pakkaaminen koriste-esineistä ja muusta, jotka ovat "aina olleet siinä ja jotka eivät ole tiellä". Niin kauan kuin ne ovat paikoillaan, on todennäköistä että joko a) et pääse muuttamis-vauhtiin ajoissa mm. koska olet sokea tavaroiden tilanviennistä laatikkomoodissa, tai b) joudut pakkaamaan ne huonosti (mahdollisuus rikkoontua tai viedä turhaa tilaa).
• Harvemmin ihminen haluaa tinkiä arkimukavuudestaan ja siitä, miten sen on omaan pesäänsä rakentanut. Se kuitenkin on pakko itselleen tehdä selväksi, että arkea ei siinä taloudessa enää ole; on vain ja ainoastaan muutto, ja seuraava arkipäivä on muuton jälkeen.
• Aloita pakkaus !!viimeistään!! sinä päivänä kun irtisanominen on tehty!!!

• Mitä paremmin suojaat, sitä vähemmän siivottavaa määränpäässä.
  Jopa kirjahyllyt voi peittää muovilla tai kankaalla, jos sellaista on liattavaksi asti (riski rikkoutumisellekin otettava huomioon), kunhan miettii, miten kanto tapahtuu! Missä käsien paikat, saako hyvän otteen? Nokkakärryillä? Mahtuuko ovista?
  Kirjahyllyyn voi myös pakata jotain, mutta vain jotain hyvin erittäin kevyttä joka kestää tömähdyksiä.
  
  Kannelliset muovilaatikot, jos suinkin on mahdollisuus sellaisia hankkia, pitävät varsinkin paperituotteet siistinä, ehjänä ja kuivana, ja myöhemmin palvelevat mainiosti varastolaatikoina. Minkään kerrostalonkaan varasto ei ole niin puhdas tai takuu-kuiva, etteikö kannet olisi hyvä ajatus, samoin kuin mikään muuttoautokaan. Myös kelin vaihtelumahdollisuus on otettava huomioon varsinkin Suomessa, jossa muutokset voivat olla hyvinkin radikaaleja yhden päivän sisällä; paahteesta rakeisiin ja räntään.
  
  Nimimerkillä: Edellinen muutto kahden ihmisen ja Herran voimin. Sulake paloi kolmesti. Autoon helteessä, purku kaatosateessa.
  

Yritä kuvitella elämää uudessa paikassa. Jos ympäristö on erilainen kuin missä nyt olet, oletko ottanut selvää sikäläisten arkielämästä? Jos vaikka olet muuttamassa paikkaan jossa ei ole pihaa, olisi sääli heittää pois hyvää vanhaa kotimaista laatuharavaa vain siksi, että "saahan kaupasta sitten halvalla uusia". Entä, aiotko mennä sinne ikuisuuksiksi vai voisiko harava olla sittenkin paikoillaan, vaikka yhteisöviljelyyn? Tai onko jokin iloa tai hyötyä tuottava harrastustoimintasi vielä viriämässä vaikka viimeaikoina ei olekaan ollut aikaa/fiilistä/mahdollisuutta/tarvetta? Tavaran ja tarvikkeiden poisheittoon voi myös jäädä koukkuun - ja vaikka tavara on vain tavaraa, älä mene tyhjän tilan idolisointi -halpaan. Haravasta voi ehkä poistaa varren, mutta piikeille ehkä löytyy kuin löytyykin se pieni kolo varastosta.

Muuttoauton mukana voi ehkä vuokrata nokkakärryt, rullallisen lavan tai useamman, ehkä jopa rullakon. Riippuen maastosta, erittäin toimivia ammattilaisten tähän suunnittelemia työkaluja. Suosittelen ehdottomasti käyttämään hyödyksi. Muutamat eurot siinä vaiheessa voivat olla kullan arvoisia, kun rahan lisäksi aika on tiukoilla ja ehkä voimat vielä tiukemmalla.

Sitten ne muuttoilmoitukset postille/maistraattiin, omaan pankkiin ja sähköyhtiölle. Muut laskuttajat todennäköisesti saavat osoitteen maistraatilta, mutta kannattaa varmistaa. Käy aivojumpasta silloin kun ei keksi mitä pakkaisi. Ota tästä selvää muilta, pätevämmiltä sivuilta ja varmista.

Oikeesti: viimeiselle viikolle ei kannata jättää mitään mitä voi tehdä aiemmin. Jos, siis jos, olet niin hyvissä ajoin valmis, niin voit viikon syödä retkilautasilta ja mahdollisimman valmista muonaa; nukkua makuupussissa jos sellaisen omistat; yksinkertaistaa viihde- ja rentoutumistapojasi pariksi viikoksi - jotta ne olisivat tallella tulevaisuudessakin. Tätä voisi kutsua "muuttopaastoksi" - ja seuraukset yleensä ovat hyvät.

Olen, useammassa muutossa mukana ollessani, nähnyt vain yhden kerran, että kaikki oli valmiina kun muuttopäivä koitti. Siellä oli yhdestä (/hlö) lempimukista juotu kahvit, mehut ja vedet, ja pahvilautasista syöty jo viikon verran, ja muutto meni ennätysajassa, ennätyssotkuitta, nokkakärryin ja usean apurin voimin (joita odotti määränpäässä seisova pöytä!?). Kaikkialla muualla ihmiset (myös allekirjoittanut) ovat aina kuin pahemman kerran housut kintussa yllätettyinä siinä vaiheessa kun pitää olla jo muuttoautoa hakemassa.......... Huolimatta jo tehdystä työstä!

Siis väitän että tällä paastolla ei häviä, vaan voittaa.

Aloita heti kun edes tiedät muuton tulosta. Pakkaamisella, suunnittelulla, karsimisella... Hyvin suunniteltu ei todella ole puoliksi tehty, mutta auttaa ja nopeuttaa työtä huomattavasti. Poismuuttoilmoituksesta kuitenkin on yleensä alle kuukausi aikaa, ja se on todella vähän vaikka koti olisi kuinka pieni tai omaisuutta näennäisesti näppärästi.

Muuton jälkeisessä kaiken uudelleensijoittelussa ja arkiaskareiden opettelussa voi parikin päivää, niin ettei löydä juuri oikeita vaatteita, olla kuin ikuisuus ja väärä paita väärään tilanteeseen saattaa pilata omat fiilikset, vaikkei kukaan muu huomaisi mitään. Aina on myös mahdollisuus, että tapahtuu jokin turma ja toipumisajan helppous on arvokkaampaa kuin arvaakaan. Tämä on myös niitä tilanteita kun kannattaa katsoa kunnolla peiliin ja todeta, onko ihan oikeasti kiva, että tästä edellämainitusta tärkeimmät-laukusta löytyy mieluummin se mahtava helppo kotivaate kuin juhlavaate jolle kuitenkin epätodennäköisemmin löytyy se kiireellisin tarve. Vaikka jos se jalka on paketissa. Sitäpaitsi moni arkiasu käy myös juhlaan jollain pienellä asusteen vaihdolla.

Samaan syssyyn ideaalitilanteessa saa pakattua uuteen osoitteeseen paitsi parhaan omaisuutensa, koettelemuksessa vahvistetun perheensä, myös rehellisen ja päivitetyn, sillä hetkellä parhaan itsensä - ja uusi vaihe alkaa.

Ai niin: käsilaukkuun tai reppuun joka on mukanasi alati, muista pakata kaikkiin huonekaluihisi ja lamppuihisi soveltuvat purku- sekä kasaustyökalut (valokytkentöjen erot?), teippi, hyvät hanskat ja taskulamppu (ja varapatteri/akku sille)! Ja jos on talvi: lukkosulaa ja tulta... Ja erikoishihna kaulaan tai vaikka hakaneulalla takkiin keskeisille avaimille.

Muista kuvata muuttoauto ennen ja jälkeen, sekä vanha osoite ennen oven viimeistä sulkemista kuin myös uusi osoite tultaessa, asunnon ollessa vielä tyhjä (ennen kuin itse siivoat sitä).

Siunattuja muuttoja kaikille toivoen,

Milla

Alkuun lisätty linkkejä 21.04.2024

Kommentteja

Pirjo Suoranta

11.1.2025

Kyllä sinä Milla olet taitava kirjoittaja, jatka sen tekemistä.
oli paljon ajatuksia herättävää tietoa muuttopuuhistanne, vaikeaa, mutta selvisitte, kuitenkin niinkin hyvin!