Lisää nälästä eli bikinit osa 2

Kirjoitin aiemmin artikkelin "Kesä tulee, olethan bikinikunnossa?"

Kirjoituksen jälkeen jäi kuitenkin monta asiaa painamaan mieltä, joita en saanut ilmaistua joko kuten olisin toivonut, ylipäätään, tai sillä painotuksella jota asiat olisivat ansainneet. Vaikka Saarnaajan kirjan alussa heti lohdullisesti todetaan kuningas Salomonin toimesta, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea - ajattelin kuitenkin kokeilla sen verran, että teen jatkokirjoituksen.

Totesin muunmuassa, että laihdutusta ei ole kannattavaa tehdä syömättömyydellä, koska
a) tulos ei kestä, koska heti kehon saadessa taas ruokaa, keho joko ylensyö hätävarjelun nimessä samoin kuin ehkä jopa katastrofaalisesti pysäyttää aineenvaihdunnan eli ei suostu päästämään enää irti, tai
b) nälkä vain saa ihmisen kippuraan, jolloin laihuus ei kuitenkaan näy mihinkään, kun ei ole voimaa olla selkä suorassa.
Puhumattakaan siitä nälästä, uupumuksesta, kärttyisyydestä/vihamielisyydestä, hajamielisyydestä ja muusta, jota nälkiintymisen tiedetään aiheuttavan.
Sitäpaitsi, moni lihavan näköinen saattaa oikesti näyttää siltä, koska on ruoanpuutoksessa joko ravintosisällön (tai tarkemmin sanottuna ravintosisällön puutteen) takia, tai koska ei oikesti syö juuri mitään. Tai koska jotkin lääketehtaiden tuotteet sivuoireena tuovat tämän turvotuksen.

Sen lisäksi, että moni kasvisruokavalioon siirtynyt tai pätkäpaastoista puhuva kertoo kuinka nyt ollaan niin virkeitä, energisiä ja niin ees päin.
Ihan varmasti väärän ruokavalion, eli haitallisten kulutustottumusten sijasta niukemman tai yksinkertaisemman kuuloinen ruokavalio on parempi vaihtoehto. Eli, keholla on helpompi olla: aineenvaihdunta alkaa toimia, hormonit tasapainottuvat, mieli tasapainottuu, ja olo luonnonmukaistuu. Sen lisäksi että siis aiheutettu sameus vähenee, voihan myös olla että keho vain skarppeutuu.. Nälkiintyminen voi myös aiheuttaa ihan vain hälytystilan ilmentyen joko raivona tai äärimmäisenä kirkkautena, tai joillakin väsyneenä sumuna, joka on hyvä tiedostaa.

Joka tapauksessa, nälkä on monimutkainen juttu ja laihdutuskeinoksi todella huono sellainen. Sen tulisi olla keino esim. tulehdustilan valkosolutasapainon osuuden tasapainotukseen. Tai esimerkiksi tilanteiden ja aikakausien sanelema valinta (tai pakko) jota keho kestää vakavassa paikassa toisaalta yllättävänkin hyvin (Herran ihmeillä). Syy mahtua pienempään makkarankuoreen ei kuitenkaan ainakaan omaan korvaan kuulosta fiksulta kun ymmärtää asian vakavuuden.

Viimevuosina on tullut Raamatusta meidän perheelle ensin varoituksia siitä tai tästä ruoasta, asenteista ja ratkaisuista, ja sitten olemme alkaneet kuulla erilaisia syitä, tai ehkä selityksiä, miksi varoituksia on tullut.

Autuas se, joka uskoo jo ennen kuin näkee ja silleen..

Syitä on mm eläinten kohtelu. Huonosti kohdeltu, pelännyt ja kitunut eläin on täynnä pahanmielen hormoneja ja muuta, jota joku tieteellisesti pätevöityneempi voisi halutessaan osata helpostikin selittää naureskelun sijaan.

Huomasin myös aikanaan eräästä turkiksesta, että siinä aina oli jotain, joka... En osannut sitä pitkään aikaan selittää, ja kun olin vain niin onnellinen siitä ihanasta lämpimästä vaatteesta jonka suojassa sain lämmittää kipeää kehoani... Mutta sitten tajusin, mikä se aavistelu oli: näitä tarha-kanejahan, samoin kuin niin monia muita turkistarhaeläimiä, suoraan sanoen kidutetaan tappohetkellä, jotta karva olisi mahdollisimman tuuhea ja pystyssä. Siis ihan käsittämättömän kuvottavaa! Ja se niissä karvoissa siis tuntui yhä: stressi, kauhu, pelko, kipu. Huh huh.

Itselläni ei siis ole mitään eläintuotteiden käyttämistä vastaan, mutta en jaksa (tai halua) käsittää, tätä massatuotannon voittomarginaalin nipotusta, jossa jokainen kymmenpenninen on arvokkaampaa kuin elollisen olennon kidutus. Ei mikään muurahaisen päälle astuminen, vaan kidutus ja ihmismielen paadutus ja tylsyttäminen olemaan välittämättä.

Kirjoituksessani Muutoista, muutoksista, luettelen useita perusteita, miten itse tulin tehneeksi karsintapäätöksiä viimeisten muuttojemme edessä. (Inhoan muuttoja, inhoan, mutta toisaalta, jälkikäteen osaan olla kiitollinen että matkamme on saanut sujua näinkin leppoisasti...?!) Samoihin aikoihin Herra nimittäin herätti tietoisuuteeni näitä asioita, ja sinne menivät Kiinassa valmistetut kirpputorilta tuunattavaksi hommatut nahkatakit ja edellämainittu vintage turkiskauluri, kauppaan jäivät mulesingilla "hoidetut" lammastuotteet, ja esimerkiksi saksalainen sianliha.

Hoh, siitäpä sitten on menty eteenpäin peruskysymyksiin, kuten entäs ihmisten kohtelu työntekijöinä, testaajina, kuluttajina..? Onko kotimainen varmasti parempi? Onko entisaikoina kaikki tehty paremmin, tai mitä ylipäätään uskaltaa enää ostaa hyvällä omalla tunnolla, mitä uskaltaa enää syödä ihan itseäänkään ajatellen, jottei itseasiassa myrkyttäisi, eli sairastuttaisi itseään, ja mitä ilman olisi parempi olla.

Esimerkkinä, kun muutimme "maalle" ja oli muuten aika kylmät nämä viime talvet, ainakin meillä, niin oltiinpa onnellisia että oli vielä sen verran säästetty, että oli design-in-jossain-skandinviassa-mutta-tehty-PRCssä -makuupussit. Ne palvelivat aikansa ja selvittiin hengissä; pihahommassa palelluttamani jalat saatiin Herran ihmeellä vielä parannettua toimintaan, mutta kun ne on tehty missä on (väitän syyttää), niin sulkasatohan niihin iski ja höyhen sieraimessa vaan ei ole kauhean viisasta vaikkei eläintä olisikaan kohdeltu huonosti. On siis parempi olla ilman, ja heti kun mahdollisuus tuli, ne lähti roskiin ja keksittiin jotain muuta seuraavaksi talveksi. Ei mitään pro-ratkaisuja, mutta ihmeillä selvittiin vaikka mökin lämpötila oli useampana aamuna siinä +3:ssa.

Toisaalta muistan, että kaupunkikämpässäkin saatoin palella suunnilleen viiden peiton alla (joista usea saattoi olla itseasiassa verhoja tai ompelemattomia kankaita) - ja olla hytihyti. Ettei se kaupunkilämmitys mitään vakuuta, eikä ainakaan tämän energiakriisin aikana, saati kun tietyt firmat on muutenkin säästelleet lämmityskuluissa niin että asukkailla on tuska ja talvihaalarit sisällä (jo ennen viimevuosien kriisejä). Kaupungista on paljon ruusuista turvallisuuskuvaa, mutta sitäkin sietäisi kyseenalaistaa. Ihan saadakseen asioista paremmin ratkaistuja, varmemmin rakennettuja, turvallisempia ja terveellisempiä.

Raamatussa on useassa osassa opetettu, että viisauden etsintä on auringonvaloa, kotitöitä, ihmissilmin nähtävää menestystä tai aika montaa muutakaan yleisesti fiksuna miellettyä asiaa tärkeämpää. Jopa raajan menetys viisauden etsinnän edessä on parempaa kuin että joutuisi helvettiin, joka mm voi tarkoittaa kestämättömän huonon omantunnon kanssa eloa, tai jonkin suuren virheen tekoa joka olisi peruuttamaton ja siis, ei väärällä häpeällä perusteltua vaan Herran oikeuden mukaisen häpeän arvoista. Ja jos syy sairauteen tai onnettomuuteen on ollut todellisen oikeudenmukaisuuden tai todellisen viisauden mukaista (sen hetkisillä päättelykyvyillä), niin Herra voi joko kääntää sen armoksi tai, jopa parantaa.
Aina parantuminen, eli tässä asianyhteydessä ennalleen päätyminen, ei ole parempaa kuin se, mitä sitten voi myöhemmin uusissa olosuhteissa tulla eteen - vain Herra tietää edeltä ja me pienet ihmiset otetaan pikkusilmäys kerrallaan asiasta selvää.

Jos sulla on mitä syödä hyvällä omalla tunnolla, syö rauhassa, Herraa kiittäen. Jos sulla on lämmintä päälle, kiitä Herraa.

Ota selvää sen verran, mitä mahdollisuuksia ilmaantuu. Uskalla kuunnella vaihtoehtoisia ajattelutapoja rohkeasti, ja jos kuulemasi on mielestäsi roskaa, sano se edes. Ole valmis perustelemaan ja vaadi toiselta perustelua - sitähän todellinen kanssakäyminen on.

On kulttuurimanipulaation tulosta, että nykyään ei mistään uskalleta enää keskustella, vaan on saatu ihmiset uskomaan, että pienikin erimielisyys olisi oikeus joko ylimitoitettuun häpäisy/vähättely/kiusaamis-vastaukseen, tai toivoon harjoittaa väkivaltaa/kidututtaa tai vähintäänkin olisi velvoitettu manaamaan että jotain pahaa tapahtuisi.
Moni ihminen ei edes suostu myöntämään tämän olevan todellinen ongelma, varsinkaan sellainen, joka on itse ehdollistettu pelkäämään pienimpiäkin konfliktitilanteita, ja täten toisaalta kaikki harjoitus sosiaalisten tilanteiden kohtaamiseen on ylivoimaisen puutteellista edes yrittääkseen. Jolloin taas palaamme siihen, että jos toinen osapuoli huokuu ilmiliekeissä aivotonta sotavalmiutta, se jättää aika vähän vaihtoehtoja toiselle, ja usein se saattaa todella jättää raivohullun oloisen tilanteen näennäiseksi voittajaksi, vaikkei kukaan ole oikesti selvittänyt mitään asiaa mihinkään suuntaan, eikä kukaan ole voittanut mitään. Kummallakaan ei ole vieläkään taitoa kohdata ketään, eikä kumpikaan ole saanut sanotuksi yhtään mitään - ja juuri niin manipulaattorit ovat tilanteen rakentaneet, jotta esimerkin parivaljakko olisi tuhlannut aikansa ja energiansa huijaus-oikoreitteihin ja paikallaanpysymiseen tai varsinaiseen suohon uppoamiseen tavoitteiden rakentamisen sijaan.

Tämä manipulaatio pohjautuu siihen, että ihmisiä on valmisteltu sotaan; olemaan hermoheikkoisia, ajattelukyvyttömiä ja yhteistyöpelkoisia. Siis vanha taktiikka: tehdä kansalaisista epäluuloisia, pelokkaita ja tunnevammaisia. Tätä vastaan on taisteltava kaikissa niissä pienissä tilanteissa joita edestään ehtii havaitsemaan; saa sanoa vastaan, saa olla eri mieltä, saa keskustella, saa olla jopa sanaharkkaa. Ja mitä sitten?

Eräs nuorten parissa työtä tehnyt henkilö kuulemani mukaan sanoi joskus pari vuosikymmentä sitten, ettei sitä kannata pelätä että ihmissuhteessa tulee konflikti eteen - koska se aivan väistämättä aivan takuulla tulee eteen joka ainoassa ihmissuhteessa. Kyse on vain siitä, miten siitä selvitään tai, selvitäänkö. Vasta selvityksen jälkeen nimittäin päästään puhumaan ihmiseltä ihmiselle käytöstaparobotin sijasta.

Joku voi päättää jo edeltä, ettei uskalla, halua tai katso kyseistä ihmissuhdetta vaivan arvoiseksi ja tietoisesti vältellä tai jopa paeta konfliktia hamaan ikuisuuteen. Toinen voi, erityisesti nykyajan harhakäsityksen hetkellisessä ilmapiirissä päättää näin kaikista sosiaalisista suhteista ja tyytyä robotteihin, käsikirjoitettuihin eli ennalta sovittuihin kuvioihin joita esim leffojen suurkulutus tai (video)pelit tarjoavat. Vaikka näitäkin pelaisi netissä reaaliaikaisesti aitojen ihmisten kanssa, niin suurimmaksi osaksi niissäkin keskustelun taso usein jää hyväkäytöksisyyden ja tapojen varomisen varjostamaksi - ihan niinkuin muuallakin.

Kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen. Eikä pidä.

Joskus se konflikti on elintärkeä myös siksi, että joutuu tekemään päätöksen. Päätöksen siitä, osallistuuko tai alistuuko toisen juttuihin tai saako itse (itsetietoisen) yhteistyö- tai rikoskumppanin. Hyvässä ja pahassa, mutta joskus on tehtävä päätöksiä, huvittaa tai ei. Ja hyvä niin. Voisi sentään sanoa joskus, että juu, olin väärässä siellä silloin, sen sijaan että aina kokisi olevansa onneton uhri, joka ei olisi ikinä saanut mitään mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään. Niinkuin rikosleffojen gorilla joka ei olisi muka tehnyt jossain vaiheessa edes jotain päätöstä, miksi on siinä auttamassa mafiapomoa. Ihan sama, vaikka henkilö olisi ollut vankilassa toivottomana, vailla päämäärää ja jo niin korruptoitunut ettei arki eroa mitenkään siitä mitä muutoin olisi tekemässä, ja olisi jengistä saanut sekä lauman eli perheenkaltaisen sekä ylläpidon. Samantekevää motivaatioista tässä vaiheessa, totuus on totuutta, ja totuus on että tyyppi on gorilla koska on jossain vaiheessa joskus sanonut jotain sellaista kuin "joo". Jos siinä (elämäntavassa) ei ole tyypin mielestä mitään kummallista, niin siihen on vaikea sanoa muuta, kuin että Herra tutkii jokaisen sydämet ja näkee aikomukset, ilmeisesti ja toivottavasti tuomiten eli kohdellen sen mukaan.

Toinen voi olla mukana tekemässä jotain varsin ihastuttavaa, ilahduttavaa ja tärkeää. Se voi olla kaikenlaisten, -rotuisten ja -lajisten kehityshäiriöisten ja kehityshäiriöttömien tukevaa kehitysyhteistyötä kaikkien pelastamiseksi kaikkialla kaikesta - ja eräänä päivänä saada tietää että itseasiassa edellämainittu gangsteri pyörittää organisaatiota ja hanke riistää ja tuhoaa kaikkea kaikkialla. Toisinsanottuna totuutta on, ettei tyyppi tehnyt kotiläksyjään niin huolellisesti kun olisi pitänyt, joka ei ole suinkaan sama asia kuin mitä tyyppi olisi voinut tehdä joko estääkseen tai pahentaakseen tilannetta, joka ei ole sama asia kuin mihin uskoi kykenevänsä tai mitä oikeastaan tulikaan tehneeksi. Jolloin taas muistetaan Herran tilannetaju.

Ja se on osa todellisuutta, ihmiselämää, että virheitä tehdään. Niistä täytyy kasvaa eteenpäin ja jatkaa uudella jälkiviisauden tuomalla työkalupakilla kohti parempia päätöksiä ja uusia yllättäviä tilanteita. Ei voi mitään; todellisuus.

Tätä samantyyppistä kulttuurimuovausta kuin aggressiotasapaino tai kommunikaatiotavat on ruokavaliotottumusten muovaus. Ilmeisesti ruokailun tarkoitus tiettyjen tahojen mielestä on palvella jotakuta muuta, kuin syöjää.

Eräs loistava esimerkki on rasva ja kalorit.

Ne ovatkin olleet varsinkin maatalouksissa kultaa tärkeämpiä, muuten ei ole jaksettu tehdä työtä.

Työtä, josta saadaan satoa tai hyötyä, eli suorastaan sitä ruokaa pöytään, eikä jotain sosiaalisista rikkeistä etänä mitätöitävissä olevia diginumeroita olemattomissa pankeissa.

Jonkun on pitäyt jaksaa kykkiä jossain, jotta saadaan "edes kasveja", ihmeellisiä anteja, lautaselle. Jos halutaan lihaa, se on jo vaatinut pidempää suunnitelmallisuutta, kärsivällistä konkreettista toimintaa ja kypsennystä, johon mahdollisesti saatetaan ehkä tarvita jotain poltettavaakin, esimerkiksi tätä kauheasti mustamaalattua, mutta tosiasiallisesti ympäristöystävällistä, turvallista ja tehokasta polttoainetta, puuta. Kypsennys on muun ruoan syöntikelpoisuuteen saattamisen ohella myös hienosteltu ja monimutkaistettu niin, että asiat kuten tomaatin muotoonleikkaaminen on tärkeämpää kuin aterian ravintosisältö.

Kuka osaa yksinkertaisimpia asioita, on myös peloteltu häpeämään niin, ettei niistä itsestäänselvimmistä perusasioista (eli mikä on minimivaatimus jotta uskaltaa syödä ilman loisinvaasiota) kenellekään kehtaa edes kertoa ("loukkaantuisivat vielä!") - ja sitten kaupungit pursuavat uusavuttomia ressukoita jotka saattavat kuolla nälkään siksi etteivät "uskalla hamstrata kahta puuropakettia kerralla ja näyttäisihän se keittiössä rumalta" tai tiedä mitään muuta "turvalliseksi syödä" kuin sen mitä kaupasta saa. Ja no, jos asuu alueella jossa on normaalia polttaa muovia tai käyttää RoundUpin tai Thermacellin kaltaisia tuotteita, niin ei kai siellä sitten voi mitään syödä (luonnosta).

Mutta mites kun ei sieltä kaupastakaan taida oikein uskaltaa syödä montaakaan asiaa, jos oikeasti rupeaa katsomaan sisällysluetteloita. Kalorittomia turvottajia, nivelrikon aiheuttajia, väkivaltaisten impulssien tuottajia ja hormonitoiminnan sekoittajia; niitä kyllä mainostetaan terveellisinä, ja moni menee vielä uskomaankin sen. Mikä vääryys!!!

Toiset vailla viisautta ja toiset vailla omaatuntoa - mikä katala keitos.

Niin ne maalaiset, joiden piti selviytyä töistä, jotka sisälsivät jotain muutakin kuin sohvalla istumista, koneella istumista, tai kumpaakin. Bikinikuntokirjoituksessa sivusin asioita yleisterveyden puolesta, joita voi tehdä vaikka istuisi sohvalla tai koneella. Mutta jos puhutaan niistä jotka joutuvat joskus tekemään jotain: maalaistalon isännille nipistettiin voita, ei siksi että se olisi jokin erikoisherkuttelupalkinto joka on sovinismin sanelema erikoisoikeus - vaan koska kaikilla oli tiukkaa, ravintoa niukalti, kasvukauden alettua ensimmäiset sadot silti on saatu vasta syksyllä ja pitkä työläs kevät hermojaraastavan kovan talven jälkeen varaston viimeisten nahistuneiden vihannesten kanssa, hermot kireällä ja kesähelteessä vielä hyttyset, paarmat ja muut niskassa.... Se pieni voinökäre on säästetty sille joka on ollut tekemässä kovinta duunia, koska ilman kaloreita ne isännät on tuupertuneet sinne metsään, muiden perheenjäsenten saadessa kuitenkin tehdä raskasta työtään edes pienemmissä puitteissa kuten pihapiirissä/navetassa tai jopa talon sisällä. Päivittäiset askelmäärät pelkästään maatalonemännän (eli jonkinlaista pienehköä karjaa/kanalaa/tms pitävän) kaivollakäyntien suhteen ovat kuulema olleet kilometrien luokkaa.

Ja nyt eletään maailmassa, jossa "ne jotka tekevät jotain", vaikka lenkkeilevät (eli juoksevat tyhjänpanttina), ovat valmiita maksamaan kalliista kalorittomista ruoankorvikkeista. Ne taas jotka eivät tee kehollaan juuri mitään, mutta kuitenkin kuluttavat aivotyöskentelyssään valtavat määrät energiaa (siis vanhanajan nörtit), vetävät kipeästi tarvitsemaansa kaloria kuitenkin niin että ne on sotkettu ainesosiin jotka hidastavat aineenvaihduntaa ja sotkevat myös muut kehon toiminnot. Esimerkiksi mainittakoon aivojen laskentatehon hetkeksi noustessa, se päättelykyky mihin sitä kapasiteettia tuleekaan käyttäneeksi, häiriintyy virhesignaaleista. On meillä aikakausi!

No niin. Tosiaan, kun meillä (siis muillakin kun meidän kodissa) on nykyään siis heräämässä paljon erilaisia kysymyksiä. Hyvin aiheellisia, vakavia kysymyksiä.

Yksi niistä on, mistä ruokaa jos kaupat menevät syystä tai toisesta kiinni. Aivan sama miksi, kysymys on voitava esittää ääneen.

Mistä ruokaa, vaikka kaupat olisivat syystä tai toisesta auki. Ostokyky tai halu, tai ostamisen onnistuminen täytyy voida kyseenalaistaa. Joskus hinta voi tulla liian korkeaksi, syystä tai toisesta.

Kuka valmistaa kaupan ruoat ja millä motivaatiolla? Se on näennäisestä helppotajuisesta vastauksesta ja siten naurettavuudestaan huolimatta oleellinen kysymys liittyen siihen, että millä keinoin tuote saadaan myyntikuntoon. Jokainen voi jatkokysymyksin sitten vastauksien perusteella tehdä omia johtopäätöksiään, mutta kysymyksiä olisi voitava esittää. Koska se on oma suu, oma vatsa ja oma suolisto, joka sen ottaa vastaan, eikä siinä ole tuotteen tuottajan tunteiden kanssa pakollista tanssia niin paljon, että alistuttaisiin mihin vain. On tilanteita, on tapoja, on asioita joita voi selittää, oikeuttaa tai sivuuttaa, mutta kun todellisuus on, että on myös käärmeöljykauppiaita, sarvijauhediilereitä, myrkyttäjiä ja muita huijareita, joille kiltteys ei ole kohteliaisuutta vaan vihreä valo pahentaa omia tapojaan ja laajentaa toimialaa.

Niitä kaloreita on ihan oikesti lupa syödä. Makeaa (joka ei ole sama asia kuin "sokeri") on lupa syödä. Suolaista on lupa syödä. Keho tarvitsee näitä asioita. Nämä eivät useinkaan luonnossa myöskään esiinny kategorioittain kuten elintarviketeollisuudessa tai huumelaboratorioissa, vaan makeuden ohella tulee erilaisia elintärkeitä ainesosia, niinkuin vitamiineja ja muuta, jota ei kannattaisi totuttaa kehoaan saamaan synteettisenä. Ja ikäänkuin me itse tietäisimme täsmälleen, mistä täsmäpurkista tarvitsemme kulloinkin jotain. Ylimielisyyttä olettaa sitä itsestä, ja surullista röyhkeyttä olettaa, että joku muu ihminen (lääkäri, ravitsemusneuvoja,..) tietäisi sen täsmällisesti. Ihminen voi antaa neuvoja ja tutkia mitä pystyy tutkimaan, mutta rajallisesti. Herra voi antaa himon johonkin, vaikka sanotaanko että raskaanaoleva haluaa tonnikalaa, eikä mikään muu kala tai merkki kelpaa kuin jokin tietty - siinä on jotain yhdistelmiä, jotka ovat sen tason mikromanagerointia että olisi sulaa ylimielisyyttä edes kuvitella voivansa itse huolehtia tieteellisellä ennakoinnilla siitä kaikesta.

Välikertomuksena lyhyesti oopiumista ja eräästä siinä esiintyvästä ainesosasta: morfiinista. Luonnossa esiintyessään kasvin vaikutus ei ole niin radikaali, ja se sisältää morfiinin yliannostuksen aiheuttamalta kuolemalta suojaavaa, oksennuksen aiheuttavaa ainetta. Prosessoinnin yhteydessä, eli kun tämä yksittäinen ainesosa ollaan erotettu kokonaisuudesta, tämäkin turvalukko on tietysti tietyn, halutun vaikutuksen maksimoinnin takia poistunut. Lääketehdaslogiikan (kemianteollisuuslogiikan!) mukaan luonnossa esiintyvien kasvien nauttiminen sellaisenaan olisi vaarallista, koska sen erillisiä kemiallisia osia ei voi mikroannostella lääkärin määräysvallan alaisuudessa ja koska sen kasvin mukana tulisi nautittua niin monta muutakin ainesosaa, jota ei olla joko vaivauduttu tai ehditty tutkimaan kunnolla.... Erikoistumiseen pinnistelevä laboratorio-logiikka jättää joskus pois monta hyvin tärkeää seikkaa sivuuttaessaan kokonaiskuvan.

Suklaa "on syntistä" vain jos siitä sotketaan myrkyllistä seosta. Mitään ei kannata suurkuluttaa jos on mahdollista pitää ruokavaliota monipuolisena. Ja tietyt aineet samanaikaisesti joko tuovat toistensa hyvät puolet esiin, tai pahentavat toisiaan. Eikä vatsalaukku pysty samalla ruokailulla hyödyntämään liian monia ainesosia, vähemmän eri värejä kerralla on joskus siis rikkaammin hyödynnetty. Ja monia "elintarvikekäyttöön hyväksyttyjä aineita" ilman pärjäisimme paremmin. Viittaan kohteliaimmin Danieliin ja Baabelin kuninkaan tarjoiluihin.

Aina ennen lisäämistä kannattaa katsoa, pitäisikö jotain poistaa, hokevat elämäntapa- ja tavarakarsinta-ammattilaiset, ja minä käännän sen terveys- ja ruokavalioasiaksi. Jos on joku vaiva, sanotaanko sydämen, verensokerin, nivelten tai ylipainon suhteen... Vastaus ei yllättävän usein ole, että lisää jotain, esim pilleriä, vaan poista jotain siitä mitä kehoosi pääsee (sisälle). Uskalla kyseenalaistaa.

Useat tietävät, että eri syistä erilaisia nälänhätiä on luvassa. Monesti nykyään kuulee rohkaisun sanat, ettei ihminen elä pelkästä leivästä. Se todella pitää paikkansa.

Ruokahalu menee moraalittomuudessa, eikä silloin ole mitään väliä mitä lautasella on. Moraaliton ruoka taas aiheuttaa sellaisen jälkipyykin, että ehkä olisi ollut parempi olla ilman.

Herra viisautensa sanassa myös opettaa, että Hän kyllä pitää huolta ihmisen ruoasta (ja jos ei pidä niin siihen on ehkä myös jokin hyvä syy), mutta ihmisten kun on niin vaikea monesti nähdä yksinkertaisen ruoan arvo. Näissä asioissa kuitenkin, liika prosessointi, liika työstäminen, liika hamstraus tai liika suunnitelmallisuus tai esim, liika yhdistely, saattaa kaataa hyödyn haitaksi. Pelkäksi turhaksi kehon ja mielen rasitteeksi.

On paljon asioita, joita meidänkin ikäluokallemme on opetettu, että "ilman ei voi elää". Jokaisella sukupolvella näyttää olevan omansa, ja siksi onkin tärkeää kysellä vanhoja tapoja nielemättä kuitenkaan kokonaisuutta, niinkuin kukaan ihminen olisi toistaan parempi kaikessa. Toinen tietää miten ommellaan täydellinen napinläpi ja toinen, mistä puusta valitaan miten työstettäväksi täydellisin kauha päällä maan. Kolmas tietää kuinka valjastetaan työntekoa helpottamaan vesivoimaa ja neljäs, miten parannetaan selkäkivut.
Tai, jos joku osaa tehdä nettisivut muttei kirjoittaa sisältöä jota kannattaa jakaa; toinen osaa kirjoittaa mutta jonka kaikki aika menee siihen, mitä kirjoittaa; kolmas tehdä koko porukalle ruokaa ja neljäs hoitaa kaikille vaatteet kun viides viljelee mitä kokataan ja kuudes hoitaa lämmityksen ettei porukka kuole kylmään...
Jokainen näistä asioista vaatii oman oppiaikansa ja kokemuksensa, ja se se vasta yhteistyön onnistuessa on voitto!
Ei kaupunkilaisuuden ajatus itsessään ole vääryyttä. Yhteisöllisyyden rakentaminen, jossa halutaan kaikille turvaa luonnonelementtejä ja villipetoja vastaan, kaikenlaista elintason turvaamista ja vaurautta ja työn aikaansaantia mahdollisimman helposti, tehokkaasti ja näppärästi hyödyntäen yhteisön kokoa ja voimaa - ei kai siinä ole mitään pahaa. Vauhti saattaa vaan sokeuttaa, ja ihmisten on vaikea pitää toistensa tekemisistä lukua siinä, että kuka on itseasiassa nyt osallisena mihinkin ja millä hinnalla... Sitten jäädään helposti pieneksi mieleksi pieneen tilaan alistuen mihin tahansa, uskoen "nöyrästi" olevansa mitätön, vaihdettavissa oleva ratas Kaupunki-koneiston pyhissä rattaissa. En siis puolusta kontrolliyhteiskuntaa, vaan sitä, että yksilö itse olisi edes jotakuinkin tietoinen oman elämisestä syistä, seurauksista, ja edes mukana tekemässä päätöksiä joiden kanssa on kuitenkin joka tapauksessa pakotettu elämään, koska kyse on omasta elämästä.
Ja että kaupungissa, saati kyseisessä kaupungissa, oleminen ylipäätään miellettäisi valinnaksi eikä pakoksi johon ei ole olemassakaan vaihtoehtoja. Kyllä, ilman älykännykkää voi elää. Voi olla tietokone ja puhelin.

Peräänkuulutankin nöyryyden harjoitusta siltä kantilta, että mistä kaikesta voisi olla kiitollinen, juuri nyt? Ei ole väliä, miten se tomaatti on leikattu, vaan mikä ihmeellinen tapahtumaketju onkaan että on ylipäätään olemassa tomaatti... Niillä onnellisilla, joilla joskus on niinkin monimutkainen ja vauras luomus kuin tomaatti saatavillaan. Mitä juuri nyt armon myötä itsellä on elämää helpottamassa? Kiitollisuutta siitä tänään, huomista odotellessa.

Älä väheksy mitään tai ota mitään itsestäänselvänä, hyvää tai pahaa, ajattelematta asiaa, ja varjele omaatuntoasi.

Ja toisaalta, jos on jotain joka ahdistaa tai on jotain kipua tai tuskaa, mistä se kumpuaa..? Vaatii nöyryyttä ja joskus ylpeyden säröillessä vielä enemmän kipua löytää, mistä on luovuttava päästäkseen kivusta vapaaksi. Voi olla, että tikku jalassa ei todellakaan kuulu sinne jalkaan alunperinkään. Vaikka se olisi kuinka muodikas, kallis ja koristeellinen ja jonkin "virallisen tahon" hyväksymä.

Ei tietenkään ole viisasta elää liassa ja homeissa, mutta on monta eri tapaa määrittää mitä lika on, tai mikä home on terveydelle vaarallista ja mitä nyt vaan täytyy sietää jonkin aikaa, esim. pihalla tai metsässä syksyn tullen ennen kuin maa pääsee jäätymään. Jokuhan jopa meinaa kasvattaa homeesta ruokaa tai hiivasta, ja sitä en kyllä ajatuksena arvosta kovinkaan. Homeet myös aiheuttavat syöpiä, ja pitkä altistuminen on aina vaarallista.

Samoin täytyy pystyä kyseenalaistamaan että onko puhtaus pilattu niinkutsutuilla hygieniatuotteilla, joita iholle tavataan nykyaikana sivellä peseytymisen aikana tai jälkeen. Tai (kodin) pesuaineet joista jää jälkeensä myrkkyjä. Likaisella ei saa puhdasta, eikä luonnottomalla saada terveyttä. Aikalaistensa käsityksiä, joiden täytyy kyseenalaistuksen kautta parantua tai kadota.

Viittaan siis viisauden etsintään näennäisten seikkojen tavoittelun kustannuksella, ja Jeesuksen sanoihin Martan kotityöstressistä. Vähempikin voi riittää, ja on viisautta ja kunniallista nöyryyttä ottaa selville, mitkä on omassa elämässään ne asiat, joista ei kannata tinkiä (ja joista täytyy pyrkiä parhaansa mukaan pitämään huolta vaikka olisi tiukempikin paikka ja sitten pyytää Herralta ihmeitä avuksi), ja mitä asioita voi ylimääräisenä, ylellisenä vaurautena ottaa elämänsä iloksi, tai visusti kieltäytyä niistä jos ne koituvat taakaksi. Tässä sitä onkin sitten sumplimista, Herra meitä kaikkia auttakoon.

Herra ei ole tilannetajuton, Hän ei ole epäsympaattinen, ja Hän voi kääntää kaiken voitoksi ja armoksi. Ota haaste rohkeudella vastaan, ja rukoile voimaa kestää matka, siirtymävaihe. Olemmehan pelkkiä ihmisiä, ja voimavaramme ovat kovin rajalliset - mutta onneksi Hänen voimansa eivä ole, ja Hän on oikeuden, sorrettujen, pienten ihmisten puolella (ja pienuudella ei tosiaan ole mitään tekemistä inhimillisten titteleiden kanssa; masentunut, hädissään ja kurjana oleva, yksinänen kuningas on traaginen ilmestys siinä kuin orpolapsi kujalla). Vastustakaamme viisauden nimissä, eli Kaikkivatiaan nimissä, kaikkia vääryyksiä; taistelkaamme oikeiden asioiden puolesta, ja pyytäkäämme lakkaamatta voimaa kestääksemme taistelu joka välttämättä kaikesta muutoksesta seuraa - oman aikansa. Vain oman aikansa.

Kiitos ajastasi
Satoa vartoessa

Milla Kirsikka

Olet tervetullut laittamaan sähköpostilla kommenttejasi, mielipiteitäsi - jos haluat että niitä ei julkaista tai nimenomaan julkaistavaksi, mainitse, mutta mielelläni julkaisisin kommentointia tai viisautta lisääviä kannanottoja, kritiikkiäkin jos siinä on perustelut mukana. En laita yleistä kommentointia päälle siitä yksinkertaisesta syystä, että olen huomannut keskustelun ja toisenkin hiljenevän, kun jokin ostopalvelu tai botti laittaa feikkiprofiililla siveettömyksiä tai moraalittomia mainoksia täten omituisesti katkaisten ihmisten ajatuksenjuoksun ja tukahduttaen kaiken.
Perustuen siihen, ettei minunkaan kirjoituksiani ole usein julkaistu sellaisten foorumien sivuilla, jotka mainostavat itseään vapaan keskustelun keskustelufoorumeina, päättelen että tällainen tyrannia on siis yhteiskunnassamme aivan normaalia, ja olen tämän sivuston virallisena vartijana sekä yksinoikeudellisena ihmistyrannina (Samuli huomauttelee mulle tässä projektin osuudessa harvoin) näin tekemässä seulontaa siitä, mitä kommentointeja tänne pääsee. Jos se on jonkun mielestä ikävää, niin lähettäköön asiasta sähköpostia.
Kiitos.
M