Kesä tulee, olethan bikinikunnossa?
Vastaus, jos ei haluta puhua Bikini-saarten tapauksesta, on: Olet!
Bikinit, sellaisena kuin ne meille "Amerikan" toimesta viimevuosisadalla esiteltiin, ovat vain vaate. Sinä olet sitä mitä tänään olet ja sillä mennään.
Oletko terve, oletko kykeneväien (ja mihin), ne ovat ihan muita kysymyksiä, ja haluan kirjoittaa pienen terveysartikkelin kannustukseksi kaikille jotka tänne johdattuvat tätä lukemaan.
Aiheeseen liittyvät myös mm. vanhemmat kirjoitukseni Muutoista - muutoksista sekä Myrkyllinen keittiö.
Ulkonäkö on vain elämäsi sivutuote.
Peitä peilit kotoasi (käytä vain tarkistaaksesi jotain pakon edessä) ja keskitys siihen, mitä elämäsi pitää sisällään. Mitä liikeratasi ovat, mitä syöt, miten ilmeilet ja mistä syistä (puutu tunne-elämäsi juurisyihin!).
Ensinnäkään, laihuus ei ole mikään tae terveydestä. Sen ei myöskään tulisi olla mikään ihanne. TV:ssä ollaan esimerkiksi nähny laiha, pikkuruinen Gillian Anderson, jota on (lähinnä muiden näyttelijättärien toimesta) haukuttu "läskiksi". Pöyristyttävää! Miehet, joiden iho kipristelee jättimäiseltä näyttävän purukaluston ympärillä - sekö on laihuutta joka on samalla terveyttä? Sallin itseni epäillä, vaikken kyseisten esirkkitapausten, yksilöiden elintavoista tiedäkään. Tarkoitan, että laihuus laihuuden tähden on sairasta. Jos ihminen elää terveesti, useinmiten keho haluaa tasapainottaa itsensä sekä olemaan ilman ylimääräitä kantamusta, että ei halua sisältää myrkkyjä, tulehduksen oheista turvotusta, tai muuta epätervettä.
Ja usein laihtuneena ja lihoneena, laihtuneena ja lihoneena, voin taata ainakin yhden asian; nälän kautta laihtuminen on sekä epätervettä, inhottavaa -eikä myöskään kestä. Pitkän paaston jälkeen nimittäin keho, ainakin omani, näyttäisi sitten sitäkin hanakammin hamstraavan "talteen" vaivoikseen kaiken mitä vaan saa. Se ei siis saa kannatusta täältä.
Vatsalukun (terve) pienennys tosin saa, mutta se on pitkä prosessi, ja sitäkin tärkeämpää on ruoan (eli kaiken mitä leipälävestäsi menee) laatu. Jos ruoka on mikrotettua, siitä ei enää saa ravinteita. Jos ruoka on pilattu esim valkoisella sokerilla, E-koodeilla tai hiivalla, on todennäköisempää että suolisto ei halua vastaanottaa näitä ruokia, ja lähettääkin aivoille hätäsignaalin kovasta rasvantarpeesta käyttääkseen saadun rasvan näiden epätoivottujen ainesten koteloimiseen "jonnekin pois tieltä", "maton alle", esimerkiksi keskivartalon tienoille, tai sinne mihin vaatteet sen sallivat.
Vaatteet ovatkin hirveän tärkeässä roolissa heti ruokavalion ja itsensäkantamisen jälkeen.
En halua puhua varsinaisesti liikunnasta, koska olen itse kärsinyt pitkään niveltulehduksista. Niin pahoista, että aikoinaan jouduin lopettamaan lupaavan uran painajana vain vuosi työlään valmistumisen jälkeen, kuullen lääkärin suusta, etten enää ikinä tekisi käsilläni mitään. Siinä oli käsityöläisyydestä ja kuvataiteilijuudesta nauttivalle nuorelle kova pala. Varpaillamaalaajan ura alkoi kummasti hahmottumaan varasuunnitelmiini jokakäiväisessä taistelussa pelkästään hampaiden pesun suhteen, sormien liikeratojen ollessa lähes mitätöntä. Esimerkiksi vesilasin pääsy huulille asti oli oma riemuvoittonsa puhumattakaan siitä, että sai vietyä lasin pöydälle asti ilman sen päätymistä lattialle (sirpaleetko onnea??). Mutta sitten kun jalatkin rupesi lähtemään alta, oltiin taas uusien varasuunnitelmien ääressä.
Useita kertoja siitä hetkestä sekä lihoen että laihtuen, olen vahvassa käsityksessä, että tulehtuneilla nivelillä ei urheilla, ja jos ei saa ruokavaliota kuntoon, tulehdus ei poistu, ja jos ei jaksa kantaa itseään, ei tiedonvälitys saati verenkierto toimi, eli tulehdus ei parane.
Yksi asia muuten on myös, mitä laihdutuksesta harvoin kuulee kerrottavan. Ainakin alussa, ainakin itselläni on, että sitten voi olla tosi heikkona. Aina kuulee kuinka kaikki nyt ovat säkenöiviä ja voimakkaita, täynnä energiaa... Laihtumisen, eli ylimääräisen taakan poissaannin jälkeen on ihan eri mahdollisuus alkaa rakentamaan lihaksistoa, mutta pelkkä puhdistusprosessi itsessään on keholle aika rankkaa hommaa. Lihasten tehtävät muuttuvat; iho yrittää pysyä perässä; askelluksesta ja ryhdistä voi tulla todella hassu; pelkästään vatsalaukku vie erilailla tilaa kuin ennen (näläntunne kipristää kasaan). Nälkätasapainon uudelleen hakeminen ja totuttelu - nämä pelkästään sen lisäksi, mitä en edes tiedä tapahtuvan, vaativat kehon käyttäjältä itseltään ymmärrystä ja armeliaisuutta. Ei itsesääliä tai hysteriaa, vaan tilannetajuista ymmärrystä.
Ja vaatteet tulevatkin tässä tärkeään asemaan: jos vaatteet on sellaiset kuin monet ysärivaatteet näyttää olevan, tahi vintagevaatteet, tai monet victoriaaniset, jotka tahallaan vääntävät naisen kehoa olemaan huonossa ryhdissä, painamaan käsiä alas, estämään käsiä kunnolla liikkumasta, jne..... Saati kengät.
Olen saanut ilokseni ja järkytyksekseni nähdä joitakin metodeja kenkien valmistuksesta, joissa lesti otetaan suorassa seisovalta ihmiseltä, lisätään korko ja varpaiden päähän sellainen pitkulainen tyhjä tila. En enää ihmettele, miksi näillä kävelevät ihmiset näyttävät niin kummallisilta, miksi selkä kipeytyy, tai jalkojen luusto kokee kivuliaita muovautumisia. Korkokengätkin voisi tehdä terveemmiksi, jos viitsisi ajatella jonkin hovihärselöintiä muistuttavan ajatuskuvion tuottaman ulkonäkökäsityksen sijaan käyttäjän tehokkuuden tai kunnossa pysymisen maksimointia.
Vaatteista yksi esimerkki on myös vuosituhannen vaihteen lantiohousut. Ne eivät salli kireydessään rasvan kertyä naispuolten luonnollisiin paikkoihin, vaan seuraavaksi lähimpään; vyötärölle. Myös, nämä housut jotka tekevät hallaa eli päästävät kylmää sisäelimille, aiheuttavat mm. hedelmättömyyttä ja ryhdin vääristymistä. Samoin tietysti kuin liian lyhyt takki, virtsateitä suojaamattomat haarat ("pyllynalunen" tarvitaan vaatteelta istuessa ja seisoessa "kamelinvarvas" täytyy suojata tuulelta) tai nilkat paljaaksi jättävät housut (Suomen olosuhteissa joihin ei HAARPpi tai eurooppalaistava mielikuvamainonta auta).
Paastolla voidaan tappaa tulehdus ja saada valkosolut tolkkuihinsa, samoin kuin pudottaa painoa, mutta sekin silti ottaa aikaa, vaivaa, ja jos paaston jälkeen palataan epäterveelle ruokavaliolle, kaikki on ollut turhaa.
Ihan niinkuin sähkösaastekin, kemikaaliherkkyys, homeherkkyys... Niin kauan kuin ympärillä on näitä linkitettäviä ärsykkeitä, ja paljon varsinkin langattomia sähkölaitteita (vesimittarit ym. lasketaan), niveltulehdukset eivät pääse paranemaan, väitän kokemuksesta. Muutto kantovesimökkiin metsään ei välttämättä ole pakollista, mutta se olisi ideaali... Tai edes sinnepäin pyrkiminen omien rajojen puitteissa. Sitä voi pelkästään kesämökillä kokeilla, kuinka olo muuttuisi jos vain ilkeäisi ottaa älykännykän sijasta mukaan läppärin - siis jos konetta on pakko tai hinku syystä tai toisesta käyttää, tai jos mökillä ylipäätään on sähköt. Ja kuinka se olo muuttuu, kun menee takaisin kaupunkiin. Itse en esimerkiksi tällaisten nyky-olosuhteiden vallitessa voisi enää koskaan asua kaupungissa, vaikka onnellisesti meillä vielä onkin sähköt (niin kauan kuin Herra ne vielä armossaan sallii tällaisille kaupungissakasvaneille, ehkä vastoin omaa parastamme?).
Kaikessa tässä valokeilassa on myös ne ihan pienet teot pitkin päiviä: lyhyet venyttelyt, istuma-asento, seisominen selkä suorassa. Moni ei edes huomaa kuinka vinossa onkaan, tai kuinka läjässä sitä istuukaan - ja kipeänä, väsyneenä, sitä monesti on juuri sitä. Kipukasa.
Lihastyöskentely on jopa vaarallista, jos niitä ei työstä oikeisiin suuntiin. Kehoitan ehdottomasti kaikkia tekemään kauan ennen kuntosaliin päin katsomistakaan (paitsi ehkä personal trainerin konsultaatioissa käyntiä tai jollakin esim työväenopiston yleiskatsaus-kehonhuolto -kurssilla) venytyksiä - jopa tarvittaessa vuosia. Pienet teot ennen ylösnousua, ennen syöntiä, ennen uloslähtöä. Superminä -asennon etsimistä ja siinä hetken pysymistä, vaikka ihan makuullaan jos kunto sen sallii.
Tanssi, edes pieni, on esimerkillinen liikuntamuoto, koska siinä voi liikuttaa ihan pelkkää aivokapasiteettia, ehkä silmiä, ehkä sormea, tai ehkei edes huomaa että jo koko keho liikkuu - niin ettei se satu; omalla tahdillaan, omaa rataansa. Ei kuin musiikkivideolla tai (ryhmä)kurssilla. Se ei saa sattua. Mukava venyminen on eri tuntemus. Kuuntele kehoasi tässä asiassa.
Itse olen kokenut että rukoilu, siis seisoen tai istuen ja vointini mukaan ylös kurottautuen, on tärkein jumppa mitä olen koskaan ikinä tehnyt - ja olen väsyneinä, kipeinä päivinä ja vuosina jaksanut tehdäkin ehkä vain sen, kiitoksena Herralle (milloin mistäkin, tai pelkästä mahdollisuudesta tehdä niin).
Amerikalaistutkimuksessa havaittiin peruskunnon pysyvän yllä pelkästään sillä että tanssisi 4 min 40 sek joka ikinen päivä.
Tottakai sen lisäksi tulee
- juoda mahdollisimman puhdasta vettä (!),
-saada happea (eli kun vain muistais hengitellä ylipäätään: kuulema rasvasolut tarttuu happeen ja poistuu senkin avulla)!!!
-päästää suuhunsa mahdollisimman vähän prosessoitua tai kemiallistettua ruokaa (tai mitään),
-pyrkiä pukemaan ryhtiä tukevat vaatteet, eikä sitä vääristävät - huomaa tila liikkua ja erityisesti niska-hartiaseudun jännityksen poisto lämpimillä vaatteilla. Olosuhteissa on tarpeeksi haasteita, vaatteiden tehtävä on helpottaa niissä oloa.
"Tyrkky"-puheet viimevuosisadalta lienevät osasyy näihin omituisiin rintojenpeittelyryhteihin - selän kustannuksella. Samat aikalaiset kuitenkin myös puhuivat, että "vain jos polvet on rumat niin on pidettävä ylipolven hametta, ja jos on hyvät polvet ne on näytettävä lyhyellä hameella". On siinä mielenkiintoinen moraalivyyhti. Vastakulttuurina ilmeisesti tuli ysäritakit, joissa ne samat rinnattomat paidat oli vaan silvottu auki ja päästetty keuhkot tuulen armoille (luoden illuusion ihmeellisestä sukupolvenvaihtoksen tuomasta uudesta supernaiseuden kukoistuksesta pikaratkaisuilla ja naisille helppojen upeus-pisteiden mahdollisuuden myymisestä... päätyen pukeutujan sairastumisiin ja itsensä nolaamisiin).
Tyrkky, paljastava, ihonmyötäinen - ne eivät missään tapauksessa ole samoja asioita kuin ryhdikäs tai liikeratoja mahdollistava, terve ja näin itsetuntoa tai auktoriteettia lisäävä vaate. Nämä kriteerit täyttävä vaate puolestaan auttaisi ihmistä keskittymään käsillä oleviin tilanteisiin ja suoriutumaan niistä paremmin.
Eräässä tutkimuksessa (jonka alkuperää en ikävä kyllä muista), todettiin, että ylipaino poistuu heti, jos vain lopettaa syömästä epäterveitä asioita. Ja vaikka voin tähän väittämään itsekin usein tavoin yhtyä, niin huomautan myös, että on varauduttava siihen, että kaikessa menee oma aikansa. Elämä ei ole tietokonepeli, eikä elokuva tai kirja. Ne tylsät välivaiheet on jaksettava elää siinä kohokohtien välillä.
Lukuunottamatta ihonhoidollisia tarpeita, peili on yllättävän vaarallinen vekotin. Ulkonäkö saattaa muuttua sekunneissa poistuessasi peilin edestä; hermoilu sen mukaisesti peilin antamasta kuvasta ei siis ole kovin järkevää.
Jokapäiväisen peilinvahtauksen lisäksi kannattaa elämästä heivata myös puntari jonnekin kaappiin josta sen saa vain tarvittaessa esiin; ei joka viikko tai edes kuukausi. Pelkästään yhdellä vessakäynnillä; aamulla verraten illalla; vedensaannilla juuri sinä päivänä, lukema saattaa vaihtua hämmentävän paljon. Kyllä ne muutokset olossa ja vaatteissa näkyy, ja elämisen eli, eteentulevien tilanteiden ääressä olon, on tultava ennen tällaisia huolia.
Muutoksia ehtii tekemään sitä mukaa kuin Herra muutoksia mahdollistaa elämän edetessä.
Eikä sitäpaitsi kannata ikinä hyväksyä itselleen sellaisia vaatteita, joiden takia täytyy murehtia muutamasta kilosta. Ne on vain kiloja.
Vaatteesi on tehty olemaan hyödyksi sinulle, ei toisin päin.
Siis oikenkokoiset bikinit päälle jos sellaisista pitää tai sellaisia omistaa ja vaikka nukkumaan. Eli se ei saa olla jokin velvollisuus näyttää koko maailmalle, miltä näyttää alusvaatteisillaan. Eikä kaikkien tarvitse pitää bikineistä ylipäätään vaikka uimaan olisikin menossa. Sen verran tosin kannattaa huomioida, että on epäilty keskiajan suurten hukkumistilastojen olevan myös liitännäisiä suurihelmaisissa, paksuissa villavaatteissa uinnista (joista tulee kastuttuaan todella painavia) ja liukkaista rantatörmistä...
Uni tekee myös ihmeitä terveydelle, silloin kun siihen on varaa ja mahdollisuutta. Tosin yöpukuna kannattaa olla jotain luonnollisempaa, ihoystävällisempää materiaalia kuin muovipussiriekaleet, mutta noh.... Jos on vaikka pakko "kun pyykkipäivä".
Kiitos ajastasi.
Terveyttä sinulle toivoen,