Juhannustaikoja

Oletteko tekin huomanneet, että mitä raivo-ateistisempi ihminen kokee tai väittää olevansa, sitä todennäköisemmin tämä osallistuu juhannustaikoihin.

Ihan vaikka vitsillä.

Koska eihän se ole kulttitoimintaa, ei pakanauskontojen harjoitusta. "Ei, me emme sellaiseen usko, katso vaikka kun mä näytän ettei tästä mitään tapahdu, hahhaa!"

Ei välttämättä niin, näy heti että tapahtuisi, ei välttämättä näy... Eipä tuo syöpäkään heti näy.

Ja ovathan suurimmaksi osaksi nämä lorut tosiaan höpöhöpöjä - kyse ei usein olekaan siitä, mitä sanoo tai, tapahtuuko pyromaanisia ihmeitä ja jännittäviä, hätkäyttäviä lumouksia.

Kyse on, antautuuko aktiin vai ei. Sillä on vaikutusta ennen kaikkea ihmisen omaan alitajuntaan, ja kuten syöpä syö ihmisen kehoa, nämä ajan myötä syövät ihmisen mieltä, tai sielua. Puhutaan sitten millä tai minkä aikakauden terminologialla tahansa; pahoilla hengillä (joiden tiedän olevan vain osa todellisuutta kuten punkit ja lapamadot, ja kuten punkit odottavat puussa niin nämä odottavat heikkomielistä loitsijaa); kevytmielisiin poppaskonsteihin lohduttautumisella (ikuinen pettymyksen kierre), tai ihan vain periaatteiden häilyvyyden tai sellaisista luopumisen hyväksymisellä (sellaisen hyväksi, josta ei ole ottanut selvää edes alkeita, siis pidemmälle kuin että juhlapaalun korkeus ja juhlavaatteiden värit).

Ihmiset elää jo niin keskellä kaikkea lumousta ettei monia asioita edes eroteta kaikesta rakennetusta häirintä-mölystä. Lumouksia nykyaikana vain kutsutaan hieman rumemmilla termeillä, niinkuin kuuluukin.

Hauskaa ja turvallista kesä-viikonloppua kaikille.

Milla