Joulu
Avainsanoja: kristillisyys ja joulu, jesuiittaviihde, kulttuurikasvatus ja sosiaalinen manipulaatio, pakanapyhät ja rituaalit, ihana jouluhömppä
Emme ole Samulin kanssa itse viettäneet joulua enää useampaan vuoteen.
Syynä siihen aluksi oli, ettemme kestäneet joulusta syntyvää stressiä, sitten toisaalta myöhemmin, ettei lompakkommekaan kestänyt sitä vaadittua painetta. Näissä tilanteissa rohkeasti syntyneet kysymykset ajoittuivat ajanjaksoon, jolloin olimme uuden elämän äärellä ja kyseenalaistamassa monia muitakin tapoja, pakkoja ja tarkemmin sanoen, neurooseja ja pakkomielteitä. Mitä varten näkisimme sen kaiken vaivan? Mitä ja ketä varten meidän pitäisi kestää kaikki se paha tuuli, paniikkikohtaukset, velaksi eläminen tai persaukisuus? Onko se välttämätöntä, ja mistä juontuvat sekä nämä kokemukset itsessään tai, velvollisuus vanhaan kaavaan? Samoihin aikoihin olimme kovaa vauhtia tulossa uskoon ja siis oppimassa uutta ja kyseenalaistamassa vanhaa. Omaksumassa uusia tapoja käsitellä vanhoja ongelmia, joille ei aiemmin ollut ollut juuri muuta työkalua kuin välttely keinolla tai toisella, tai alistuminen samoihin ongelmallisiin toimintamalleihin kerta toisensa jälkeen joka kerta vajoten samoihin mitättömiin syihin kokea suurta stressiä ja jälkeenpäin henkistä krapulaa; morkkista joka syö sielua.
Monista hauskoistakin joulumuistoista huolimatta kysymykset olivat aivan liian painavia että niitä olisi voinut enää sivuuttaa.
Ensimmäisenä kapinavuotena kauan sitten keksimme kaupassa pari viikkoa ennen joulua, että kelpaako valmis sekametelisoppa kaurapuuron ohelle, paketti (joulu)suklaata ja palvikinkkurasia. Se kelpasi sesongin erikoisuudeksi perusruoan oheen, ja se siitä. Tulimme ravituiksi.
Ystävät kävivät kylässä joitain päiviä aiemmin ja söimme kai kynttilöiden valossa purkkihernekeittoa ja näkkileipää juustolla. Ja maitoa! Seura oli tärkeintä <3
Seuraavana vuonna emme enää jaksaneet noteerata joulua ruoan suhteen senkään sekametelin vertaa - ja pidimme verhot visusti kiinni ja välttelimme jouluruuhkaa.
Taisi käydä samat ystävät kylässä, mutten muista mitä söimme.
(Sekametelisoppa on kyllä hyvää ihan muutenkin, olen myöhemmin oppinut, mutta asianyhteytenä kun silloin mielsin sen vain jouluruoaksi.)
Nyt, vuosia myöhemmin, olemme oikein päättäneet viimevuoden mokailukrapulasta oppineena, että olemme olleet varovaisia ettemme edes toivottaisi kenellekään hyvää joulua.
Miksi?
Joulu ei liity mitenkään Jeesuksen syntymään. Hän ei syntynyt jouluna.
Jeesus myös itse toivoi meidän muistavan häntä erityisesti vain pääsiäisenä, eikä silloinkaan käsittääkseni sen hinnalla, että juhlamuodollisuuksien, siivouksien ja koristelujen vuoksi tulisimme rikkoneeksi hänen opetustaan vastaan; eli stressanneeksi itseämme tai lähimmäisiämme kuoleman partaalle, kuten jouluna on tapana. Virpomisesta ja trulleista en edes ala.
Siis jos pitää sesonkiverhojen vaihtelusta muutoinkin kuin että talvella kannattaa olla ne paksummat tai useammat verhot, niin senkun.... Tai jos silloin tällöin saa iloa nätimpien kattausten laittamisesta ja on siihen olemassa resursseja, niin onpa hauskaa! Jos on mahdollisuutta kerääntyä vapaapäiviksi yhteen lähimmäisten kanssa, niin ihanaa! Ja jos suursiivoukseen on energiaa ja se ajoittuu tähän vuodenaikaan, esimerkiksi säilömisten, purkitusten, sadonkorjuun, pihakalusteiden siivouksen ja muun syystohinan jälkeen, lumivarusteiden esilleoton yhteydessä ja silleen, niin hieno homma! Ja saunominen on muutoinkin ihanaa. Ja kun kerrankin olis niin paljon sapuskaa (tarjolla) ettei kenellekään jäisi nälkää koko päivänä - tai useampana :D
Joulu kuitenkin on shamanistinen rituaalijuhla, jossa joulupukin savupiipusta laskeutuminen edustaa kärpässienisäkkiä tuovaa, katosta laskeutuvaa shamaania.
Sillä myös rahoitetaan pyhää Klaus Schwabia ja hänen yhteistyökumppaneitaan, vain herätäkseen velkahelvettiin tammikuussa. Koska mitä tahansa pitää ostaa, kaikkea mitä ei tarvita, koska kaikille pitää ostaa, ihan vain jotain. Kumminkaimannaapurin kissalle, tai muuten on moraaliton kusipää.
No, miksi sitten kukaan osallistuu tähän hulluuteen? Miksi niin sanotut "hyvät ihmiset" (Vain Isä yksin on hyvä, sanoo jopa Jeesus), järkevät ihmiset, länsimaiset peruskristilliset ihmiset alistuvat tähän jokavuotiseen epäjumalanpalvontarituaaliin?
Ja miksi ihmeessä sitä pidetään kristillisenä perinteenä, juhlana joka on hyveen mittari.
Olemme silloin tällöin tehneet tutkimusmatkoja vanhaan televisiotarjontaan, ja joitakin aikoja sitten törmäsimme erääseen joulujaksoon - tällä kertaa kyseessä oli 1990-luvun Zorro -sarja.
Välihuomautuksena tiivistän ennakkohuomautuksena, että mitä ilmeisimmin (tiettyjen lähteiden mukaan, en millään haluaisi uskoa sitä) kaikki TV:ssä tai Hollywoodissa työskentelevät tahot on tavalla tai toisella sidottu satanistisiin tai okkultisiin ryhmiin ja standardeihin, ja näihin kuuluu mm. Pythagoraan tietyntyyppinen palvominen, Marian palvonta - joka juontuu Astarteen ja Dianaan, kuun jumalattareen jne., Johanneksen palvontaan, Baalin palvontaan, Osirikseen ja Isikseen.
Pythagoraan numerologisessa taulukossa, johon usein viitataan saadakseen selville esimerkiksi niinsanottua pedon lukua, saadaan kolmoiskuutonen kirjaimista F+O+X, eli (englanniksi) "kettu", jota myös "zorro" (espanjaksi) tarkoittaa. Itse en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että kyseisellä taulukolla tai numero-/aakkosjärjestelmällä olisi mitään muuta painoarvoa minkään muun kuin harhautuksen suhteen, mutta voi olla hyödyllistä tietää tämäkin seikka, koska jotkut uskovat siihen, ja erityisesti; jotkut ammattilaistarinankertojat joko uskovat siihen tai haluavat viestittää sillä jollekin jotain.
Jesuiittojen, eli oletettavasti (ison rahan) viihdeteollisuuden pyörittäjien, oppeihin ilmeisesti kuuluu myös tällainen käsite kuin Pan -jumaluus. Muinaisessa mesopotamiassa tunnettiin mielenterveysongelmat ja päähänpistot paniikki-henkien aiheuttamina, ja Pan on yhdistelmä Yiniä ja Yangia; olennossa tai entiteetissä yhdistyy sekä mielipuolinen paha (keppostelija) ja yliluonnollisen hyveellinen sankari. Vastaparit kuten Jokeri ja Batman esimerkiksi edustavat tätä, vaikka kovin useissa tarinoissa puolet onkin kirjoitettu jopa yhdelle ja samalle henkilöhahmolle. Tästä saatetaan myös kertoa tiettyjä vihjeitä, näyttää visuaalisia symboleita, joilla tietoista katsojaa varoitetaan, että "nyt mennään moraalisesti pimeälle puolelle".
Ihan kiva. Varmasti suuri moraalinen opetus takana ja paljon on professorit miettineet ja laskeneet yksityiskohtia että kaikki menisi oikein.
Mutta mitä tämä sitten aiheuttaa tietämättömän katsojan mielelle, saati vasta moraalia, odotuksia ja vastuita, normaalia ja todellisuutta opiskelevalle lapselle? Sitä voi jokainen pohtia ja havainnoida omassa elämässään.
Yin ja Yang -aatteessa, filosofiassa tai sanoisinko jopa kultissa on ainakin yksi vakava ja vaarallinen haittapuoli: pahaa ei saa päästää vähenemään liiaksi, jottei tasapaino järky. Siis on sekä oikeutettua että velvoitettua tehdä konnuuksia ja kiusaa "suuremman hyvän vuoksi"... "Ja hei, jos en minä tee sitä vastuullisesti hyvillä tarkoitusperillä tähän harkitsemaani kohteeseen omalla tavallani, joku hirviömpi voi päästä sen tekemään että tasapaino pysyy koska luonnon laki...."
No niin. Kun on hiukankaan alistunut raottamaan pyhän TV:n kyseenalaisuutta, alkaa verrattain helposti hahmottamaan kevyimpiä viestejä ja sosiaalista muokkausta tekijöiden oikkujen mukaiseen suuntaan. Ainakin, vähän vanhemmista ohjelmista; uudet ajat (ja tuottamistavat) sisältävät myös tukuittain uusia metkuja.
Joskus lempisarjasta saattaa paljastua erittäin ikäviä puolia, mutta sitä kai aikuisuus on: eritasoisten moraalisten tai teollisten kriminaalien suojelussa ja silmien ummistamisessa on rajansa. Joskus voi asian tai toisen vain sivuuttaa ja asian/tahon/vaikuttajan/kauppiaan/mainostajan/poliitikon/naapurin voi omassa mielessään vain mitätöidä ja poistaa numeron puhelinluettelosta tai äänestyslipukkeesta - joskus tarvitaan talikoita.
No, tässä (englanninkielisessä) ysäri-Zorrossa ensimmäinen jakso alkaa kuun ylistyksellä. Saattaa olla, että sarja on tällä siunattu/omistettu Dianalle, Baalille tai whateverille, ja se on itselleni ihan ykshailee siinä mielessä, että no, se oli odotettavissa tekijätiimin taholta, mutta muuten en jaksa murehtia mokomaa. Kuitenkin vastaamme tuli myös joulujakso, ja odotusten mukaisesti se oli sokerikuorrutettua kristittyjen mielistelyä siinä mielessä, että siinä varottiin loukkaamasta (ainakaan liikaa) Jeesusta tai Jumalaa tai Pyhää Henkeä, mutta ai kuinka siirappista, ai kuinka hyvää mieltä tirskuvaa, oikeuden ja hyvän tahdon puolustamista!!!!!!! Pahiksia näppärästi pikkasen kevyesti turpiin (muttei niin että kaunis nenä menisi lyttyyn) ja enkelijäpikkä vienosti viittaamassa "johonkin yläkerran heppuun" tarpeeksi, muttei oikesasti tunnustaen. Mutta niin että sille joka haluaa nähdä (Raamattu-)uskovaista materiaalia, näkyy kuitenkin tarpeeksi...
...Koska siihen aikaan oli vielä tärkeää vakuuttaa kristillinen länsimaailma TV:n harmittomuudesta, ja saada ujuttautua jokaisen kodin tunnelmanluontiin, ystäväksi, osaksi perhettä, apuopettajaksi, kasvattajaksi. Ja tottakai nämä käsikirjoittajat ja tuottajatiimit; koulutetut, älykkäät, oppineet ja lukeneet osaavat mm. Raamattunsa edestakaisin ja antavatkin silloin tällöin runsasta leipää, eli tulkintojaan, tarinoiden lomassa.
Jaksossa enkeliheppuli esimerkiksi toteaa jotain sellaista kuin, että Jumala antaa ihmisille lahjaksi kykyjä, ja ihmisen lahja Herralle on se, miten hän niitä käyttää. Todella!
Jaksolla ja sen täsmällisellä ajoituksella oli myös sellainen vaikutus, jolla Jumala vastasi (koska Hän voi käyttää ketä ja mitä vain, vaikka kyseessä olisi mikä Leviatan hyvänsä) erääseen pitkään piinanneeseen kysymykseeni.
Niin. Kun ihmisille on saatu iskostettua vuosikymmen toisensa jälkeen tätä, että joulu on hyvän tahdon, oikeuden puolustamisen ja rakkauden juhla - kuinka kusipäistä minulta on olla vihainen sellaiselle joka haluaa viettää joulua. Joka ei puolestaan voi ymmärtää, miksi olen vihamielinen; olenko minä "jokin psykopaatti" joka en ymmärrä hyvän kaipuuta tai nöyryyttä? Ostinko ruokakaupasta kaiken sen ruoan vain omaa perheyksikköäni varten?? Kyllä ostin. Aiomme myös syödä siitä saaliista toivottavasti kauemmin kuin joulupäivien ajan. Pitkä pimeys, kylmä talvi, kivut, väsymys ja ravinnontarve kuuluvat tähänkin talouteen ihan niinkuin pahoitellen arvelen, moniin muihinkin.
Siinä Zorro-jaksossa muuten oli omat kommervenkkinsä liittyen taas tähän Pan-hahmoon, ja kai minun täytyy niistä mainita vielä muutama sana. Diego De La Vega (mikä nimi, hah hah!) muistuttaa vielä olevansa "fox", ja (maskissaan) aiheuttamalla (laitonta) sekasortoa pelastaa sekä kaikki Los Angelesin ("enkelikaupungin") asukkaat ja yleisesti koko tulevaisuuden sekä laittaa pahikset kuriin; antaa kyläläisille toivoa ja ylläpitää rakkauden henkeä, eikä vahingoita hyvää tarkoittavia virkamiehiä.
No, sen lisäksi jakso käsittelee suuresti Diegon itsetunto-ongelmia, mitättömyyttä ja itseinhoa jota tämä kaikkea taidokkaasti osaava varakas perijä potee taianomaisen masennuskohtauksen puuskassa. Ja tavallaan aikeessaan lopettaa zorroilu, käytännössä suunnittelee itsemurhaa "naamion ollessa hänen todellinen minuutensa" sekä omatuntonsa tuotos ja vanhurskautensa käytännön toteutuminen.
Aikani Suomen mielenterveyspalveluita seuranneena olen vuosikymmeniä pohtinut, miksi itsetuhoisuus on jouluna huipussaan; miksi itsemurha-ajatukset, paha mieli ja riidanhalu (eli kestämättömät, sietämättömät tunteet jotka purkautuvat hallitsemattomasti) ovat niin valloillaan juuri jouluna. Olen yhdistänyt sen viime vuosien aikana erityisesti stressiin joka on keinotekoisesti luotu yhteiskuntaamme varmasti ainakin joulumarkkinoiden vauhdittamiseksi, mutta myös pimeitä, pahoja tarkoitusperiä varten. Niihin liittyy negatiivisen energian tiivistystä (=mm. sairastumisia ja katastrofeja) syystä tai toisesta (ehkä vain jonkun hauskanpidon vuoksi), se ei ole tässä nyt tärkeää - tärkeää on tässä kirjoituksessa vain se, että ilmiö on käsinkosketeltava ja todellinen.
No juu, toisaalta, kyllähän tämä kirjoitus siihen taisi tähdätä, nimittäin orastavaan käsitykseen tai epäilykseen siitä, onko lomassamme erityisen paljon kiusaajahenkiä; paniikkihenkiä; saatana ja hänen enkelinsä (=sanansaattajansa, eli ihan vaikka vain pahan tahtoisia tai väärin priorisoituneita ihmisiä).
Nimittäin jos on, niin siihen on yksi lääke, ja se ei ole viina. Se on Jeesus, joka on Kristus eli Vanhan Testamentin luvattu Messias. Nimittäin ne, jotka eivät ymmärrä mitä on meneillään, eivät osaa olla varuillaan. Ne jotka eivät ymmärrä, että voivat pyytää apua, eivät pyydä eivätkä siis pääse ahdingosta. Ne jotka eivät epäile, ottavat vastaan mitä tahansa lääkettä miltä taholta hyvänsä - telkkarista (tai mikä laite kelläkin nyt on nykyään käytössään), kaupasta tai apteekista tai diileriltä tai asekauppiaalta. Luulevat, että syy ahdistukseen kumpuaa selittämättömästi heistä itsestään.
Lääkintäviranomaiset saattavat tietää miten hoidetaan hampaita tai haavoja, mutta mielenterveysongelmat eivät ole niin yksiselitteisiä, eikä meidän tieteemme ole lähelläkään ratkaisemaan näitä ongelmia, joihin ihmiset hakevat apua henkensä edestä joka päivä.
Pelkästään vuonna 2015 Tampereen mielenterveyspalveluihin tuli vuosittain 11.000 uutta lähetettä. Siis vuodessa! Luku on kasvanut tasaista tahtia viimeksi kun kuulin. Montako lääkäriä oli tai on? Montako psykologia? Kuulinpa kuinka ammattilaiset olivat aivan kauhuissaan: "Mistä näitä tulee ja miksi? Mitä tapahtuu, miksi ihmiset voivat niin pahoin? Ja mitä näille voisi tehdä?"
Vuosia kantamani kauna toimimattomasta mielenterveyspalvelusta (sekä läheisenä että itse palveluita käyttäneenä) suli tuona päivänä pois ja valui olemattomiin. Niinpä, kuinka olen voinut odottaakaan näiltä ihmisiltä ihmeitä jotka eivät ole ihmisen vallassa. He ovat vain toisia ihmisiä - huolestuneita läheisiä, kanssakulkijoita ja ammattilaisia jotka yrittävät ratkoa tilanteita parhaansa mukaan - mutteivat voi muuta. Apu löytyi ihan muualta - ja sitten, vasta sitten heidän avullaan, tiedoillaan ja taidoillaan alkoi todella myös olemaan merkitystä. Kyllä, myös omalle kohdalleni, niinkuin monelle muullekin.
Jaa. Loppusanoiksi voisin virittää vielä sellaisen tuumailun, että joskus joulujaksot ovat ihan ookoo. Jopa jotkut joululaulut saattavat olla sekä hyviä että
harmittomia (ei kyllä heti tule mieleen mikä, kun viimeisen
vuosikymmenen pedofiililaulut ovat tyrmistyttäneet niin
pahanpäiväisesti).
Tämä mainittu esimerkkijakso oli esimerkiksi itselleni todella positiivinen yllätys.
Mutta niissä täytyy olla varuillaan - ihan niinkuin ruokakaupassakin. Siellä on ihan hyvääkin ruokaa, mutta paljon kieroja mainoksia, tarkkaan harkittuja manipulatiivisia tuotesijoitteluja, käärepakkauksia, epäjumalia ylistäviä kulttilogoja, tekstejä jotka antavat alitajunnalle viestejä joita huomaamme vasta lukiessamme ylösalaisin ja peilin kautta (jos olemme tarpeeksi tietoisesti ja skarppina opiskelleet historiaa, kulttuureja ja kieliä jotta muistaisimme tietoisesti yksityiskohtia jotka eivät itseämme kiinnosta). Taustaradion täsmäbiisit ja niiden mielialaan vaikuttavat äänitaajuudet ja mahdollisesti kohdekohtaisesti lisätyt taajuudet joita en tässä sanoisi kuultaviksi ääniksi. Suurella rahalla ja ammattilaiskoneistolla suunniteltuja pikkuseikkoja, joilla on tarkoitus muuttaa ajttelutapaamme, motiivejamme, päättelyämme ja ratkaisumallejamme. Mihin käytämme aikamme, mistä haaveilemme, mitä rakennamme ja mihin sitoudumme; kuinka olemme valmiita kuolemaan.
Kaikkeen tähän pyritään vaikuttamaan, ja tiivistäen voimme käyttää tästä vanhanaikaista termiä "noituuden" keinoin (johon ei välttämättä liity yliluonnollisuutta siten kuin kyseisten tahojen superlatiiveja vilisevät tarinat antavat ymmärtää, vaikka tiedän ettei se suinkaan ole poissuljettu keino sekään. Tosin, se että isot levy-yhtiöt "siunaavat" tuotteensa saatanalle (eikä siis mitään tekemistä black metallin kanssa) ihan varmuuden vuoksi mammonan eteen, kertoo että hekin... ainakin ottavat mahdollisuuden huomioon).
Niin että, hyvän mielen levitys - oikeuden puolustaminen - (materialistisesti sekä henkisesti) köyhien auttaminen (myös itsen) - kunniallisuus (=vanhurskaus); eihän näissä ole mitään vikaa. Siinä on, jos nämä asiat jäävät sinne jouluiltaan, ja näitä piirteitä/tekoja/tilanteita on jahdattu väkipakolla ja tekopyhästi pahaa mieltä aiheuttaen; teeskennellen ja itseä tai muita traumatisoiden.
Jeesuksen kunnioittaminen ei liity jouluun; se on elämäntapa - jossa näitä piirteitä/tekoja/tapahtumia pyritään edistämään rehellisesti ihan joka päivässä, aina, huolimatta siitä - tai juuri siksi - että olemme vain ihmisiä itsekin ja toisten ihmisten joukossa. Ja juuri sitä varten, ja, se huomioiden. Mutta Herran voimalla eteenpäin mennen.
Pahaa on aina olemassa, niin kauan kuin maailma on tällaisenaan olemassa - ja Herran valtakunnan tuleminen se vasta sitten onkin myrsky ennen tyyntä... Meidän ei todellakaan tarvitse antaa mitään tekosyitä pahan lisäämiselle, kun mikään inhimillinen hyvän lisäämisen yritys ei kuitenkaan ole koskaan tarpeeksi.
Koska
niin se nyt vaan menee; ihminen ei voi koskaan olla täydellinen, voi
vain tehdä parhaansa niillä tilanteilla mitä eteen tulee, sillä
jaksamisella ja hoksaamisella mitä silloin on käytettävissä.
Jälkiviisasteluakaan ei kannata ottaa vain morkkiksen kannalta, koska
siitä voi olla paljon apua tulevissa tilaisuuksissa. Osoittaisimmepa
lähimmäisenrakkautta ja tervettä sääliä myös itseämme kohtaan.
Viittaan tällä alituiseen (semiuskovaisten) väittelyyn siitä, voiko teoilla pelastua (Helvetiltä) - ei tietenkään voi! Mutta meillä on velvollisuus yrittää parhaamme (hyvän ja terveen lisäämiseen) sillä rajallisella resurssilla/yrityksellä/mahdollisuudella/onnistumisella/kyvyllä/tiedolla mitä meillä on juuri kulloisellakin hetkellä, ja toivoa että Herra antaa ihmeillään työllämme olla ylipäätään merkitystä ja ihmeidensä paikata paljoja vikojamme ja rajallisuuttamme.
Ja koska Hän on elävä Jumala, voimme ollakin turvallisin mielin siitä, että Hän kyllä tietää mitä teemme mistäkin syystä, eikä ole mikään tuomiorobotti.... Jaksaisimmepa ja muistaisimmepa aina pyytää apua Häneltä, joka kuulee - rituaalien ja tyhjien, merkityksettömien litanioiden, satuhahmojen ja patsaiden sijaan. Ja mistä tiedämme ettei Hän puolestaan ole satuhahmo?
Kysy Häneltä itseltään.
Ja tarvittaessa odota vastausta - hän ei ole myöskään palvelusrobotti vaikka ihmeitä tapahtuukin mitä pienemmän näköisissä ja arkipäiväisemmissäkin asioissa ;)